Loppuraportti

Muutamia päiviä jo Suomen ihanassa viileydessä vietetty. Jotenkin pelotti palata takaisin Suomeen, mutta kun kotiin pääsi ja omaan sänkyyn nukkumaan niin kaikki jotenkin tuntui samalta kuin aina ennenkin. Kun saavuimme suomeen olin ollut jo yli 30h hereillä, ilta meni ihmetellessä, Olinko oikeasti 3kk Italiassa? ei vieläkään tunnu siltä. Jotenkin ei osannut ajatella että on kotona ja että on ollut niin kauan pois, mikään ei ole muuttunut, olisiko jonkun pitänyt muuttua?

Kaikista eniten mietityttää kun juttelee muiden ihmisten kanssa, että olenko minä muuttunut? katsovatko ihmiset minua nyt eri tavalla? en ole huomannut että katsoisin muita ihmisiä eri tavalla. Jännä tunne tämä kotiin paluu. Kiva olla lomalla ja vain olla hetki, 3kk aikana tuli tehtyä vain töitä töitä töitä, ei tullut kovin paljon rentouduttua. Eikä kyllä lomallakaan tekeminen lopu kesken. Terassinrakennusprojekti tuli aloitettua Ollin kanssa ja kämpän suursiivousoperaatio, muuton jälkeen ei ole kukaan kunnolla joka nurkkaa siivonnut, joten nyt kun on aikaa niin yksi huone kerrallaan kaapit ja laatikot läpi!

Mutta ei voi muuta sanoa kuin että ihana olla kotona, ihana olla Suomessa ja Italialaista jäätelöä on ikävä. Tulee varmaan vielä kirjoiteltua tunnelmia kunhan oikeasti tajuaa että on kotona ja että oli 3kk Italiassa. Mutta nyt keittiönkaapit odottavat!

Ciao!

Muutama päivä jäljellä

Enää 2 yötä Italiassa ja sitten koittaisi taas kylmä ja ankea Suomi. Olen kyllä innoissani että pääsen pois täältä. En Italiasta vaan tästä työpaikasta ja staffhousesta. Oma asunto, oma sänky, oma mies, oma vessa! kuinka paljon voikaan ikävöidä omaa vessaa. Kun jaat vessan 20 muun ihmisen kanssa niin ymmärrät.

Eniten jään kaipaamaan ihmisiä, ruokaa ja jäätelöä. Italiaakin tulee varmaan ikävä, kaupunkien arkkitehtuuria, maisemia, tabaccerioita ja halpoja pikku kauppoja!

Keittiöllä työskentely oli haastavaa, nopea tahtista ja kuumaa, pahimpana päivänä keittiöllä oli yli 50 astetta lämmintä. Mutta silti nautin siellä olosta, ihmiset vitsailivat ja kiusasivat toisiaan, mukavaa porukkaa. Myös se että sain työskennellä Dani kanssa pastassa oli kivaa, ei enää alkupala leipiä!  Keittiöllä tuli myös huomattua se kun Chef eli pomomme Umberto tuli paikalle kaikkien naamat kääntyivät vakavaksi, tunnelmasta tuli ahdistunut ja ankea. Kuinka paljon pienen miehen ego voikaan saada aikaan.

Työpaikkaa ei todellakaan tule ikävä, sain vasta kuulla että keittiö henkilökunnasta Luigi on ollut vasta 4kk töissä, Dani reilu 3kk ja San-Luca aloitti meidän jälkeen, eli porukka vaihtuu todella nopeasti. Edelliset kokit olivat olleet alle vuoden töissä myös. Salin puolelta lopettaa nyt meidän kanssa samaan aikaan neljäs vakityöntekijä! neljäs, millä tämä paikka pysyy pystyssä? no mafia porukan rahoilla, Tommi kertoi että asiakkaalla oli ollut ysimilinen laukussa ja satasen tippejä oli annettu päätarjoilijoille, hieno paikka työskennellä.

Mutta nyt on tehtävänä pakata 3kk elämä laukkuihin ja tulla suomeen!

Kuvia kuvia kuvia

 

Keittiön työporukkaa, puolet harjoittelijoita ja loput vakituisia!

 

Näiden miesten kanss on ollut ilo ja kunnia työskennellä, Vasemmalta: Luigi, San-Luca, Dani ja Bruno

 

 Kyllä mulle tämmöinen kesäauto kelpais!

14pv jäljellä

2 viikkoa, 14pv, 336h jäljellä, käsittämätöntä kuinka nopeasti aika täällä on mennyt. Toki aika menee nopeasti kun tekee päivässä 10-12h töitä ja lopun ajan nukkuu, lepää tai vain on. Ei ole aikaa eikä energiaa mihinkään muuhun.

Viimme viikon aikana keittiöllä sain tehdä perusjuttuja alkupalaleipien parissa, sain myös olla mukana häiden ruoka-annosten teossa. Tällä viikolla Dani oli pyytänyt Brunolta luvan ottaa minut siipiensä suojaan pastaan, eli olen Danin henkilökohtainen käsipari, ei enää alkupala leipiä. Danin työhön kuuluu pasta, pastaruoat ja pasta-annokset ja kaikki mikä liittyy pastaan. Keittiöllämmehän on siis 4 pääkokkia, Dani pastassa, San-Luca alkupala, Luigi liha ja Bruno joka toimii keittiömestarina eli tekee vähän kaikkia. Sitten on Sara, Robin, Daniel jotka hoitavat leipomon ja jälkiruoat.

Tällä viikolla olen siis nähnyt ja saanut tehdä aivan uusia juttuja. Maanantaina sain uusia kavereita, eläviä hummereita, onneksi en joutunut niitä laittamaan pataan, juttelin ja lohduttelin niitä kyllä. Raukkaparat olivat elävänä sidottuina laatikossa. Olen saanut repiä Alien-kaloilta silmiä ja selkärankoja, todella kuvottavaa hommaa! Eilen sain tehdä rapu-sieni-lasagnea Brunon avustuksella. Sitten päivien aikana puhdistelen ravunpyrstöjä, pilkon vihanneksia, siivoan, kaikkea perushommaa. Toivoisin että ensiviikolla saisin olla Luigin avustajana lihassa, näkisin senkin sitten, vaikka keittiöllä näkeekin mitä muut tekevät vaikka tekisi jotain muuta.

Tiistaina minulla oli vapaapäivä, päivä meni nukkuessa ja kävin Leonardoksessa Brunon kyydillä. Ostin 4 kassillista ruokaa, 2 hengelle, no tällä ruoka määrällä toivottavasti eletään loppuaika.

Sitten muutama kuva kalakavereista ja keittiöltä!

 

Alien-kala (calamari), nuo silmät aina revin irti ja suun joka on lonkeroiden sisällä.

 

Hummeli-kavelit vielä elossa.

 

Pääkeittiö, vasemmalla puolella pasta, oikealla liha, päädyssä alkupala. Kaikki laitteethan toimivat kaasulla, joten kaasuliesien, uunien ja parilloiden käyttö on jo tuttua. Keittiön ilmastointi on todella surkea jonka takia keittiöllä välillä on yli 50 astetta lämmintä.

 

Jääkaapit oikealla järjestys: Liha, mix, juusto ja vihannes. vasemmalla pari pakastinta. Keittiöllä on myös isopakastin johon mahtuu noin 20 ihmistä sisään jos se olisi tyhjä, kutsun sitä Suomeksi, koska kun sinne menee tuntuu kuin kävelisi Suomessa noin 10-15 asteen pakkasessa. Sinne saa aina mennä viilenemään kun tulee kuuma.

Rusketusraidat

Tänään ensimmäistä kertaa sain rusketusraita kunnolla näkyviin, se vaati paljon aurinkoa ja vähän aurinkorasvaa mutta minä tein sen! nyt olen valmis tulemaan Suomeen! mutta vielä 21pv jäljellä.

Maanantaina oli vapaa päivä, kävimme Tommin kanssa taas Riminissä. Tällä kertaa enemmän shoppailureissulla kun viimmeksi aika meni rannalla ja uidessa. Reissussa oli paljon mutkia koska alkuperäinen suunnitelma oli mennä Ravennaan, juna-asemalla kaikki muuttui, ehkä ensiviikolla Ravenna tai Firenze! Riminissä jäimme yksityiseen autotalliin jumiin, kun tallin ovi meni kiinni eikä sitä saanut sisäpuolelta auki. Onneksi löysimme vaihtoehtoisen oven mistä mennä ulos. Talliin siis menimme hienojen autojan takia (kuvia lopussa) ja koska ovi oli auki. Vettäkin satoi, paljon, kastuimme, mutta onneksi +30 asteen lämpö kuivatti.

Tiistaina sain toimia Brunon eli keittiömestarimme harjoittelijana, koska keittiöllä aloitti kaksi uutta poikaa niin ne tekivät helpompia hommia ja minä sain haasteita! oli mahtava työskennellä parhaan kanssa, tiistai oli onnellisuus päivä, olin onnellinen, energinen, iloinen. En ole pitkään aikaan täällä tuntenut sellaista, koska työ täällä on raskasta, väsyttävää, välillä tylsää ja ikävää. Mutta tiistaina kaikki oli hyvin, vaikka illalla jouduin "paska"hommiin niin silti, mikään ei pilannut päivääni.

Eilinen keskiviikko meni alkupalojen kanssa ja häslätessä. Illalla oli 270 asiakasta ravintolassa syömässä, joten kiire oli ja jalkoihin sattui todella paljon 12h työpäivän päätteeksi, mutta tieto siitä että tänään on vapaa päivä lohdutti jalkojani.

Tänään, en ole tehnyt mitään. Otin aurinkoa, sain yleisöäkin kun talon pojat tulivat ulos varjoon juttelemaan kun minä otan aurinkoa sohvalla makoillen! :D

Suomenkielessä on hyvä puoli se että kukaan ei ymmärrä sitä, ei sanaakaan. Joten olemme Tommin kanssa antaneet lempinimiä ihmisille, suomeksi, että voimme keskustella ihmisistä ilman heidän huomiotaan. Lempinimet ovat ehkä välillä loukkaavia mutta haittaakse?

Seuraavaksi kuvia Riministä ja allasbileistä

 

Tämä oli yksi syy miksi menimme autotalliin mihin meidän ei ehkä olisi pitänyt mennä, aivan upea, punainen, nahkapenkeillä, mulle tämmöinen kiitos <3

 

Aukiolla

 

Allasbileet, vasemmalla puolella katon alla on allaskeittiö ja peremmällä katoksen alla baaritiski,  ja ihmisiä oli paljon!

 

Lopuksi kuva jostain todella herkullisesta!

 

En tiedä päivä

En tiedä mistä kertoisin. Kertoisinko siitä kuinka en ole tehnyt 7pv yhtään mitään tai no käytiinhän me Tommin kanssa Imolassa maanantaina. Kertoisinko koti-ikävästä, joka kasvaa koko ajan, varsinkin kun on 7pv aikaa ajatella kotia, perhettä, rakkaimpaani. Vai siitä kuinka ihmeessä tämä työpaikka pysyy kasassa, koska taas yksi työntekijöistä lopettaa. Voisin toki kertoa vähän kaikista, onhan tässä aikaa.

Viimme viikonloppu meni vahvoja kipulääkkeitä syödessä ja todetessa että ne eivät auta. Niimpä maanantaina, kun Tommillakin oli vapaa päivä, lähdimme Imolaan apteekkiin ja ruokakauppaan. Apteekki käynti oli hauska, varsinkin kun apteekkari kysyi nauraen ”what happened?” , yritin sitten selittää että selkä on kipeä. Saako apteekkari nauraa lääkkeitä myydessään? Eikö se ole vähän epäkohteliasta, jos toinen on kipeä? No joo, ei takerruta siihen. Leonardos kauppakeskuksesta lähti taas paljon tavaraa mukaan, ostimme yhden matkalaukun lisää Tommin kanssa, että saamme kaikki tuliaiset ja ostokset suomeen, onneksi laukkuja saa halvalla. Ja kaupasta ruokaa, paljon ruokaa, sairaslomalla tulee syötyä paljon!

Koti-ikävä on kummallinen asia. Se iskee kun on aikaa, kun on töissä ja tekee töitä 10h päivässä ei ole aikaa ajatella. Onneksi taas huomenna jatkan töitä ei ehdi ajatella ikävää. Ajattelee vain sitä että on enää kuukausi siihen että pääsee kotiin. Aika täällä on mennyt todella nopeasti. Kaksi kuukautta on kadonnut johonkin taivaan tuuliin, huomaamatta.

Työpaikkamme on todella ihmeellinen, sinä aikana kun olemme täällä olleet neljä työntekijää, palkallista työntekijää on lopettanut. Kaikki työntekijät joiden kanssa olen jutellut ovat sanoneet että jos heillä olisi vaihtoehtoja he lähtisivät samantien. Mutta täällä ei ilmeisesti ole töitä tarjolla. Työntekijät ovat orjia, kaikki työskentelevät 10-16h päiviä, he saavat kuukausittain palkkaa ja palkka ei muutu vaikka tekisit 1000h kuukaudessa töitä. Vaihtoehtoja ei ole, koska työntekijöitä on niin vähän, heidän jotka ovat töissä on raadettava kuin orjat. Ihmiset ovat todella väsyneitä, koska kaikilla on vain yksi vapaapäivä viikossa. He eivät ehdi nähdä lapsiaan, perhettään oikeastaan ollenkaan. Se on surullista. Mutta jos vaihtoehtoja ei ole niin minkäs teet?

Sitten jotain positiivista, vietimme eilen sosiaalista iltaa. Pojat pelasivat vähän jalkapalloa pihassa, tilasimme pitsaa, hot dogeja ja ranskalaisia. Söimme ja joimme hyvin, juttelimme, nauroimme ja odotimme seuraavan yön maanjäristystä. Niin tosiaan. Täällä ollessamme on nyt tullut kaksi isoa maanjäristystä. Ensimmäinen 20.5 ja toinen eilen 29.5, molemmat pääsivät suomen uutisiin. Eilen myös saimme kokea jälkijäristyksiä päivällä, mielenkiintoinen tunne kun maa heiluu, vähän niinkuin olisi humalassa. Toivotaan ettei järistyksiä tule enää kun olemme täällä!

Sitten kuvia kuvia kuvia! 

 

Tämmöisen määrän ruokaa saa täällä hintaan 9,90e Leonardoksessa, kaksi ihmistä söi mahansa täyteen! 

 

Pojat pelas palloa!

 

Kesätyttö, kesätukka, kesä kesä kesä!

 

Tämmöinen mulle kans!

 

Sairasloma

Niin sitä sitten kävi että selkä hajosi töiden takia, hienoa. Kävin mielenkiintoisen reissun sairaalassa. Seuraavalla kerralla muistan nukkua enemmän kuin 7h ennen kun menen sairaalaan, jossa kukaan ei puhu englantia ja jossa sinua heitellään pitkin ja poikin ja olet yksin.

Aamu alkoi siis sillä että menin hotellimme respaan ilmoittamaan että tarvitsen lääkärin ajan selkäkipujen takia. He sanoivat että ainoa vaihtoehto on että lähden ensiapuun tarkistuttamaan itseni, no sehän sopi, ei siellä varmaan kauaa mene. Kirja kuitenkin mukaan, jos menisi kauan.

Sairaalassa olin ensin työkaverini kanssa joka minut sinne vei ja hän kertoi ongelman hoitajalle. Sitten pääsin ensin hoitajan tarkistukseen, kuume mitattii, verenpaine mitattiin ja otettiin sydänkäyrä, mikä hieman hämmensi. Mutta olin tyytyväinen että kaikki tarkistettiin. Sitten istuin odottamaan lääkäriä, työkäverini lähti töihin ja antoi minulle respan numeron johon soittamalla saisin kyydin takaisin hotellille.

Lääkäri puhui huonosti englanti, yritin parhaani mukaan kertoa mihin sattuu ja sen että kipu on pahinta töitä tehdessä. lääkäri lähetti minut röntgeniin, jossa selkäni kuvattiin murtumien varalta, kerroin kyllä ettei mitään trauma peräistä voinut olla, en ole kaatunut töissä selälleni. No kävin röntgenissä ja menin odottamaan sitä että ortopedi ottaisi minut vastaan. No siinä meni aika kauan, onneksi oli kirja mukana. Tunsin myös myötätuntoa vanhempia kohtaan joiden pienelle lapselle laitettiin iso kipsi käteen. ortopedi (joka ei puhunut englantia, eikä hänen kaksi avustajaakaan puhunut englantia) pyöritteli käsiäni ja puhui jotain mitä en tiedä, sitten toinen avustajista pisti minuun piikin ja antoi paketillisen piikkejä mukaan, niitä pitäisi laittaa kerran päivässä. sanoin että se ei ole mahdollista, kysyin onko mahdollista saada tabletteja, onneksi oli.

Sitten taas odottelin, vielä kerran lääkärille jolta saisin reseptin ja ohjeet tulevaa varten. Mitäpä sieltä muuta tuli kuin viikon sairasloma ja kipulääkettä. Saa nähdä riittääkö viikko parantamaan tämän selän vai tuleeko vaiva heti uudestaan kun jatkan töitä. No nyt on viikko aikaa ottaa aurinkoa, lukea kirjoja ja katsoa sarjoja tietokoneelta.

Crazy day!

Kertoisinko ensin tästä päivästä, vietimme aivan hullun päivän Modenassa ja reissu päättyi tietenkin pieneen paniikkiin ja juoksemiseen tai no Tommi juoksi.

Aloitimme päivän hieman myöhään nukkumalla, aamutoimet kiireellä tekemällä ja puolijuoksua menemällä hotellille kysymään saisimmeko aamiastyttö Danielalta kyydin Imolan juna-asemalle. Tottakai saamme oli vastaus, hän oli sinne päin menossakin heti töiden jälkeen. Juna-asemalla ostimme liput Modenaan, se meni hyvin niinkuin aina. Sitten totesimme ettei kummallakaan ole mitään käsitystä mihin junaan pitää mennä, missä modena on? Lähellä Bolognaa? Riminiä? Parmaa? Hmm.. Onneksi on departunes taulu missä lukee myös junien pysähdyspaikat, ongelma oli että taulut olivat vanhoja ja vasta kolmannessa taulussa oli semmoinen juna joka lukee myös aseman televisioaikatauluissa. Mahtavaa, tiesimme mihin junaan mennä!

Modenassa kävelimme ensin asematunnelin väärään päähän, jotenkin se tuntui järkevämmältä ratkaisulta. Sitten kävelimme taas toiseen päähän ja kohti keskustaa. Keskustassa pyörittyämme huomasimme ettei kummallakaan ole mitään käsitystä missä olemme. Harhailimme keskustassa 3h kävellen ympyrää, oli siesta joten kaikki kaupat oli kiinni, ruokapaikkoja oli harvassa ja olimme oikeasti eksyksissä. Löysimme pienen ravintolan jossa kävimme syömässä, ravintolassa oli ”talking menu” eli myyjä kertoi mitä he voivat tarjota, ravintola oli niin tuore ettei menuja vielä ollut olemassa. Saimme hampurilaiset, nam! Sitten jatkoimme ympyrän kävelemistä. Ympyrän kävelemisestä oli hyötyäkin kävimme Ferrari-kaupassa hieman katselemassa autoja! Sitten jatkoimme kävelemistä ja löysimme kartan ja kaksi miestä sen vierellä opasti meidät juna-aseman suuntaan. Pikku hiljaa oikeaan suuntaan kävellessä talotkin alkoivat näyttää tutulta ja löysimmekin perille juna-asemalle! Mahtava tunne kun tietää missä on.

Palasimme junalla Imolaan, menimme leonardosiin (kauppakeskus) shoppailemaan vielä ja ostamaan ruokaa talolle. Hullua shoppailua kaupasta kauppaan nopealla aikataululla ja sitten vielä kauppaan ja sitten soitettiin taksi hakemaan. Kun taksi tuli, pakkasimme laukut auton kyytiin ja sitten Tommi kysyi missä hänen olkalaukku on? Hmm.. pitäisikö minun tietää? Laukku kadoksissa, se tästä vielä puuttui. Mietimme hetken ja Tommi lähti juoksemaan kenkäkauppaan missä laukusta viimmeiset muistikuvat olivat, minä jäin taksin kanssa odottamaan, mahtava tunne kun taksin mittari raksuttaa ja italialainen kuski istuu hermostuneena. Onneksi laukku löytyi ja pääsimme onnellisesti takaisin talolle. Mutta oikeasti HULLU päivä.

Sitten jotain töistä, ensimmäinen viikko keittiöllä meni tosi hyvin, enimmäkseen värkkäilin alkupalaleipiä ja puhdistin ravunpyrstöjä. Pääsin myös tekemään pääruokalisukkeita ja jotain pikkuhommaa. Päivät ovat rankkoja 10h päivässä jalkojen päällä töissä ilman taukoja ja viikonloppuna oli todella kiireistä. Yksi sairaslomalla olevista pääkokeistakin oli töissä kipsikäden kanssa koska tarvittiin! Siinä on todellinen kokki, todella tehokas vaikka vain yksi käsi käytössä. Pastaa en päässyt tekemään kun yhtenä päivänä, mutta ehköhän sitä ehdi tässä viikkojen aika värkkäillä vielä! Keittiössä on se hyvä puoli että ruokia saa napsia matkan varrella ja työtä on koko ajan, aika menee todella nopeasti.

Niin ja tietenkin se fakta että 40km päässä olinpaikastamme oli 5,9 richterin maanjäristys oli jännää, herättiin aamulle klo 4 siihen että kolmekerroksinen kivitalomme heilui ja tärisi. Oikeasti pelotti. Onneksi se oli pian ohi. Töissä kukaan ei ollut moksiskaan järistyksestä kaikki eivät edes olleet heränneet siihen vaikka asuivat huomattavasti lähempänä järistyskeskusta kuin me! Tuli ihan muumien maanjäristys-tulva jakso mieleen, odotamme sitä tulvaa täällä vielä.

Sitten vähän kuvia! 

 käytiin jäätelöbaarissa, ostettiin vohveli jäätelöllä ja kermavaahdolla ja karkeilla, nam nam nam!

Löydettiin jotain minulle todella tuttua, punainen risti vaikuttaa myös Italiassa

Äiti ja Isä, löysin auton, ajan suomeen tällä, oli halpa, ostin velaksi!

 Adrian on todellinen kokki kipsikädessä, kipsi oli myös todella hienosti paketoitu!

Tämmöisiä mahtikakkuja tehdään häihin!  

Buenanotte!

Tänään oli sitten ensimmäinen keittiöpäivä. Hassua että tavallaan tänään oli ensimmäinen työpäivä, koska kaikki oli uutta ja en tiennyt missä mitäkin oli ja en tiennyt mitä milloinkin tehdä. Ihmiset olivat kuitenkin tuttuja, olen ollut kaikkien kanssa tekemisissä ja jutellut useita kertoja. Kaikki jotenkin olettivat että siis osaan jo kaiken keittiössä. Oli ehkä huono päivä aloittaa keittiöllä, koska kiire oli koko ajan, kukaan ei oikein ehtinyt kertoa mitä minun pitäisi tehdä, mutta koko ajan onneksi keksin itselleni tekemistä, siivoamista ja järjestelyä ja aina kun jollain oli aikaa sain taas uutta tekemistä.

Päivän aloitin mukavasti pastalla, teimme ravioleja ja jotain muita täytettyjä pikku nyyttejä. Pastan kanssa leikkiminen on kivaa, suomessakin voisi kyllä tehdä pastan itse, helppoa kun se on ja jos raviolin sisään tekee jonkun juusto-pekoni täytteen niin nam, täytyy kokeilla! Sitten sain tehdä alkupalaleipiä, pilkkoa salaattiin tomaatteja, basilikaa, yms. Niin ja sain pitää metalliverkkokäsinettä, koska isolla leikkurilla vedin kesäkurpitsan siivuiksi, ilman metalliverkkohanskaa käteni olisi varmaan aika monena palana! 

Sitten pitää hehkuttaa eilistä Riminin reissua, mahtava kaupunki! Menimme sinne junalla Achiman, Mauruan, Javierin ja Tommin kanssa. Ensin kävelimme rannalle, otimme aurinkoa, kävimme heittämässä talviturkit välimereen, jossa oli naurettavan lämmintä vettä ja ihanan isoja aaltoja. Välillä pelotti että hukkuu aallon alle, mutta ei onneksi. Sitten kun olimme polttaneet itseämme tarpeeksi niin menimme kiertelemään kaupunkia, näimme hienoja muureja, mahtavan värisiä taloja kauniin puiston ja kaikkea. Tuli tottakai vähän shoppailtuakin. Ehdottomasti uusi reissu Riminiin vielä ensikuun aikana, jos aika vain riittää ja rahat! 

 

Mahtavaa asua jäätelömaassa, 5 palloa ja kermavaahtoa, nam nam nam! niin ja hintaa jolla suomessa saisi ehkä yhden pallon...

 

Löysin kameran, ostin sen isälle tuliaiseksi!

 

Täällä on oikeasti jo kesä ja vihreää, kuva puistosta Riminissä!

Buongiorno tutti!

Puolivälissä ollaan, 6 viikkoa takana ja 6 viikkoa edessä päin, niin se aika rientää!

Tämä viikko on ollut samanlainen kun muutkin viikot, töitä töitä töitä ja töitä. Paljon on ollut taas tapahtumia: kahdet häät, ristiäiset, 18-v synttärit, allasbileet, 200hlön lounas tapaaminen. Paljon on siis järjestelty tuoleja, pöytiä, kiillotettu laseja, taiteltu lautasliinoja, aseteltu haarukoita ja veitsiä oikein. Tätähän ne päivät enimmäkseen sisältävät siis sen lisäksi että tarjoillaan ja siivotaan.

Mutta nyt täytyy kertoa että tarjoilija päiväni ovat ohi.  Puoliväli on nyt joten Tommin kanssa vaihdamme paikkaa, minä menen keittiölle leikkimään kokkia ja Tommi laittaa puvun päälle tarjoilemaan. Onneksi on nyt kaksi vapaa päivää aikaa sulatella sitä ajatusta että loppu aika pitää olla keittiöllä, jännittää!

Tänään vapaa päivän kunniaksi lähdemme kävellen Toscanellaan, emme tiedä mitä siellä on, mutta se kuulostaa hyvältä reissulta, kävelymatka on noin 4-5km sinne ja sama takaisin. Huomenna lähdemme harjoittelijoiden (kahden ranskalaisen tytön ja espanjalaisen pojan) kanssa Riminiin, uimaan, ottamaan aurinkoa, shoppailemaan ja näkemään taas kaikkea uutta. Onneksi saimme kaksi vapaata niin ehtii tosissaan matkustellakkin ja nähdä Italiasta muutakin kuin Monte del Reen ja staffhousen!

 

Terrazza panoramico, hotellin takapihan terassi.

Käytiin Imolassa kauppareissulla Andean ja Achiman kanssa! 

  Kauppareissulla käytiin leikkipuistossa, lapsihan on terve kun se leikkii?

Auringonpaiste

Vapaa päivä, viikon ainoa, olisiko siis mitään parempaa kun viettää osa päivästä ulkona auringonpaisteessa sohvalla makoillen! Ei, en usko että on. Jalat myös kiittää.

Eilen sain juteltua pomon kanssa vapaa päivistä ja saimme sopimuksen mukaiset kaksi vapaa päivää takaisin, ensiviikosta alkaen. Tunnit kuitenkin pysyvät samana, mutta se tarkoittaa vaan sitä että lopusta sitten lomaillaan 2-3 viikkoa!

Musiikkia, ruokaa, aurinkoa ja sohva, niistä on hyvä vapaa päivä tehty! <3

Positiivista

Sunnuntai, sunnuntai, sunnuntai. Niin mitä, sunnuntai, tänään? kun töitä tekee 6pv putkeen ja ainoa vapaa päivä on viikon aikana ollut maanantai niin sitä on jotenkin päivissä sekaisin. Täällä ei kyllä tarvitse miettiä mikä päivä on, vapaa päivilläkään ei ole väliä, kunhan niitä on!

Viikonloppu on hotellilla ollut todella kiireinen, on saanut koko ajan tehdä ja juosta ympäriinsä. Hotelli toimi Ducati Dream Tour 2012 yhtenä pysähdyspaikkana joten meillä on ollut 20 kuskia vieraana ja heille on aina illalla ollut kolmen ruokalajin päivällinen kahveineen. Heille piti järjestää todella iso pöytä että kaikki mahtui saman pöydän ääreen.

Lauantai illalla meillä oli 100 hengen häät, ravintolassa oli ducati porukka + muut asiakkaat joten ilta oli kaaottinen välillä. Tarjoilijat juoksentelivat ympäriinsä ja etsivät tarvittavia asioita. Positiivista on se että tulee kuntoiltua! Sain itse tällä kertaa tehdä töitä ravintolassa häiden sijaan, vaikka häissä olikin paljon ei-italialaisia, ilmeisesti joku englantilainen oli löytänyt italialaisen joten puolet vieraista oli Englannista, todella mukavaa porukkaa!

Tänään sunnuntaina meillä oli super lounas päivä. Ruokailijoita oli neljässä eri tilassa, kirkossa, chiostro baarissa, chiostro pozzossa ja ravintolassa. yhteensä asiakkaita oli noin 80. Päivä meni todella nopeasti. Ainoa mikä vie aina aikaa on noiden 80 asiakkaan lasien tiskaaminen, yksi asiakas likaa noin 3-4 lasia, joten tiskiä on todella paljon.

Sitten jotain positiivista, hmm... sataa vettä.. hmm..  Niin joo tiistaina vapaa päivä ja viikon päästä keittiölle työskentelemään! :)

 Tässä on sisäkartta hotellin alakerrasta. Chiostro Pozzo toimii aamiaishuoneena. Mustat pisteet chiostro baarissa ja pozzossa ovat niissä sijaitsevia kaivoja, jotka ovat olleet käytössä kun rakennus on toiminut luostarina. Chiesassa eli kirkossa järjestetään kaikkia tapahtumia häistä bileisiin ja konferensseihin. keittiö sijaitsee kellarikerroksessa, sen takia sitä ei näy kartalla.

 Ducati Dream Tour pyöriä. nam.

Lisää Ducati Dream Tour pyöriä. nam nam.

Torsdagen-dagen

On torstai, kyllä, jo, mihin se aika taas tällä viikolla on kadonnut. No töissähän se on mennyt. Mutta en haluaisi puhua töistä juuri nyt, siellä ei ole tapahtunut kovin paljon. Elämämme talossa on kyllä muuttunut, koska saimme seitsemän tyttöä lisää taloon asumaan ja toki he töitäkin siis tekevät. Tytöistä kaksi on ranskalaisia ja viisi italialaista. Talossamme on YKSI inhimillisessä kunnossa oleva vessa/suihku ja ihmisiä on 15 tällä hetkellä, lisää tulee toukokuun aikana. näinpä sanoen vessa ei ole koskaan vapaa, aamulla tytöt linnoitautuvat vessaan meikkaamaan ja laittamaan hiuksia moneksi tunniksi ja illalla töistä päästyä suihku on käytössä koko ajan. Viimme yönä puoli kahden aikaan odotin puolituntia että pääsin vessaan että pääsin nukkumaan, totesin että tämä ei toimi, taloon tarvitaan suihkuvuorot ja säännöt vessan käyttöön ja siivoamiseen.

Mukavaahan se on että on ihmisiä, olemme yksi iso perhe joka elää hyvin pienessä talossa, syömme yhdessä töissä ja siivoamme silloin kun huvittaa. Ainoa ongelma talossa on kielimuuri, harva italialaisista puhuu englantia joten heidän kanssa ei keskustella, onneksi ranskalaiset tytöt puhuvat englantia.

Puhun kuitenkin sen verran töistä että kerron ravintola Monte del Reen siirtyvän ulkotiloihin. Eilen illalla oli perinteiset allasbileet ja ravintola on nyt myös altaan luona. Lounas ja päivällinen tarjoillaan altaalle aina kun sää sallii. Myös ravintolan keittiö siirtyi osittain ulkotiloihin! Mahtavaahan se on että saa ulkona työskennellä mutta päivällä on todella kuuma työskennellä ulkona puku päällä. Myös keskiviikkoiset allasbileet tulevat varmasti tutuksi tästä eteenpäin, meno oli hyvä, ainoa mikä ärsytti oli laulaja/juontaja joka lauloi mikkiin jokaisen biisin päälle. Se oli ihan ok, muutaman kerran mutta kun se oli koko ajan niin... ei hyvä.. 

Mutta nyt koska ei minulla ollutkaan mitään järkevää kerrottavaa tänne niin muutama kuva.

Maanantaina käytiin Imolassa shoppailemassa ja murtauduttiin kirkkoon jonka ovet olivat auki, ja sisältä kirkko oli todella kaunis.

Tiistaina oli sade päivä ja työmatkalla huomasin usean etanan pyhiinvaellusmatkan mäkeä ylös, hitaasti mutta varmasti. Etanat ovat myös hieman isompia kuin suomessa.

Eilen oli todella kaunis päivä, aurinko paistoi, kaikki niin vihreää, kukat kukkii ja maisemat huikeita.

Työmäärä Italiassa

Olimme Tommin kanssa hyvin tietoisia, että työmäärä ravintolassa on varmasti koulua rankempaa, 8h päivät tulisivat ottamaan jalkoihin ja kuluttamaan paljon energiaa ja Italialaisessa ravintolassa myös kielimuurin kanssa työskenteleminen kuluttaisi energiaa. No, jos täällä olisi 8h päiviä niin se olisi todella helppoa, 8h päivät olisivat siunaus. Olen tehnyt kuukauden aikana yhden, tasan YHDEN 8h työpäivän. Muuten työpäivät ovat 9-14h.

Tämä viikko on ollut ehkä rankin kaikista. Maanantai ja tiistai olivat vapaat. Sen jälkeen alkoikin aamupala-päivällisrumba. Hoidin aamupalan ja lounaan keskiviikkona (7.30-16) ihan ok päivä, ei paha ollenkaan, ainoa normaali päivä. Sitten tuli torstai, tein töitä aamupalan klo 12 asti, sitten menin illalla klo 18 töihin ja pääsin töistä klo 23 (9,5h töitä). Pääsin töistä melko ajoissa, mutta Tommilla menikin keittiöllä pitkään ja minun piti odottaa puolivalveunessa että Tommi pääsee taloon sisälle, koska meillä on vain yksi avain!

Sitten tuli perjantai, menin töihin alle 6h yöunilla, hoidin aamupalan, kävin päikkäreillä ja takaisin töihin klo 18. Taas ilta venyi, koska taas jouduin odottamaan Tommia töistä. Lauantaina aamupalalle, jopa 7h yöunilla. Taas aamupalan jälkeen päikkäreille ja klo 18 takaisin töihin. Kroppa alkoi olla jo melko sekaisin tästä rytmistä. Toivoin että ilta olisi helppo ja lyhyt ja pääsisin ajoissa pois. No kävi ilmi että hotellilla oli saman aikaisesti kolme tapahtumaa. Häät, 50-vuotis hääpäiväjuhlat ja motorsport porukan illallinen. Kaikki meni hyvin, kunnes kaksi työntekijöistä (joilla oli aamupala seuraavana aamuna) lähti pois jonka jälkeen työntekijöitä oli aivan liian vähän. Kaikki piti siivota, 500 lasia tiskattavana ja kiillotettavana, aamupala sali laitettavana valmiiksi seuraavaa aamua varten. Kaaos mikä työpisteellä oli niiin järkyttävä. Ilta venyi ja venyi ja tunnit menivät todella nopeasti eteenpäin. Yhtäkkiä kello oli 3 yöllä, olin ollut hereillä aamu 7 asti eli 20h. Kroppa huusi apua. pyysin päästä kotiin ja onneksi se minulle suotiin. Olin töissä yhteensä 14h.

Tänään olen siis saanut nukkua taas alle 7h, kroppa on sekaisin koska en ole nukkunut, syönyt tai tehnyt mitään muuta kuin töitä. Työmäärä Italiassa on siis huomattavasti erillaisempi kuin Suomessa. Onneksi huomenna on vapaa päivä. Tämä työmäärä on tuttua ravintolan työntekijöille, eivätkä he tuntuneet olevan moksiskan eilisestä myöhäisestä yöstä tänä aamuna, näin Suomalaiselle nuorelle tämä tuntuu todella todella raskaalta. Toivottavasti työmäärä ensiviikolla helpottaa.

Ensiviikosta tulee myös mielenkiintoinen, koska harjoittelijoita tulee 7 lisää, kaksi Ranskalaista ja 5 Italialaista, kaikki tyttöjä. Myös staffhousella tulee ahtaampaa kun yritämme kaikki mahtua asumaan saman katon alla ja vessoja on vain kaksi, joten toivottavasti kukaan tytöistä ei ole aamusuihkuttelija tai "pitää laittaa hiuksia kolme tuntia"-tyttö.

Ruoka kulttuuri

Olen paljon puhunut siitä mitä täällä ollaan tehty, millaista on töissä, miten menee, yms. Nyt haluaisin kertoa teille mitä täällä syödään ja kuinka paljon täällä syödään.

Saamme töissä kaksi kertaa päivässä lämpimän ruoan. Ruoalla on yleensä pastaa, spagettia kastikkeessa tai ilman. Aina on myös tuoretta lämmintä leipää (ei voita, ei kinkkua, ei juustoa). Salaattia, johon on lisätty öljyä ja suolaa, paljon suolaa, joskus niin paljon ettei se ole minun mielestäni ole edes syötävää! Joskus on lihaa tai kanaa, ei joka päivä. Myös tuoretta ryöpättyä ja paistettua pinaattia on joskus. Hyvinä päivinä on pitsaa, pitsassa ei ole yleensä muuta kuin tomaattikastiketta ja juustoa, mutta se on taivaallista. Tämä on siis se mitä me oikeastaan syömme päivittäin, karppaajien unelma ruokavalio?

Asiakkaiden ruoat ovat tottakai hienompia. Asiakkaiden pasta on aina itse tehtyä, kaikki pasta mikä menee asiakkaille tehdään itse taikinasta lähtien. Myös jokainen leipä ja leivokset ovat itse tehtyjä. Ja leipä on aina tehty samana päivänä eli se on todella tuoretta. Vanhat leivät jotka eivät mene säästetään ja niistä jauhetaan korppujauhoja ja käytetään siis hyväksi, ekologista!

Yleensä asiakkaat jotka tulevat syömään ravintolaan syövät seuraavanlaiset annokset.
Alkuruoka: pieni salaatti, täytetty kurpitsankukka tai jotain muuta pientä ja sievää.
Ensimmäinen pääruoka: Pastaa, jossain muodossa ehkä merenelävien kera
Toinen pääruoka: Lihaa, yleensä pihvi ja vihanneksia
Jälkiruoka: Jäätelöä, kakkua jotain suussa sulavaa.
Kahvi: espresso jonka kanssa tarjoillaan pieniä leivoksia (suklaakonvehdin kokoisia)
Juomana on yleensä vesi ja viini (puna- tai valkoviini)
Hinta: yhdeltä ihmiseltä tämä maksaisi noin 100-200e, riippuen viinistä ja ruuista mitkä henkilö valitsee.

Juhlissa on yleensä yksi menu, mutta juhlat menee yleensä näin. Saapumisen jälkeen

Ensin seisten syödään ja juodaan: kuohuviiniä, alkupala leipiä, kinkkua, juustoa, täytettyjä simpukoita, kanankoipia
Pöytiin tarjoiltuna
Alkuruoka: salaatti
Ensimmäinen pääruoka: Pasta
väliruoka: jäähdyke
Toinen pääruoka: Lihaa
Jälkiruoka: Leivos
Kahvitus seisaaltaa: espressoa, kakkua, pikku leivoksia.

Nämä ihmiset siis oikeasti osaavat syödä. Jopa lyhyessä ajassa ihmiset saavat syötyä kaiken tämän. Minä olisin täynnä jo pasta annoksen jälkeen, mutta kaikki syövät vielä lihan, kakkua, leivoksia, kahvia, viiniä, kaikkea mitä on tarjolla!

Mielenkiintoista tässä maassa on myös se että juhlissa kaikki juovat viiniä ja jotenkin kummasti illan päätteeksi myös kaikki autot katoavat. Täällä ilmeisesti ei autolla ajo hieman ottaneena ole rikos ja toki viinin jälkeen kaikki ovat juoneet espresson joka toki piristää muttei poista alkoholia elimistöstä. 

Tässä oli jotain ruoasta, ruoka on aina hyvä puheen aihe. Niin ja täällähän ei tunneta suodatinkahvia, ravintolassamme ainoa kahvi vaihtoehto on espresso tai espresso pohjaiset kahvit kuten cappuchino.

Parma päivä

No niin, eilen sunnuntaina oli sitten päivä töitä ja taaaas ollaan pari päivää vapaalla. Tämä johtuu vain siitä että loppuviikosta on enemmän tapahtumia hotellilla ja työntekijöitä tarvitaan. Eilen sitten katsoimme Tommin kanssa Italian karttaa ja mietimme minne lähtisimme, jonnekkin oli päästävä. mietimme Riminiä jossa olisi ranta, mutta luvattiin sadetta ja kylmää, ei ranta keli. No sitten törmäsimme sanaan Parma. Se se olisi, parmesaanijuuston ja parman-kinkun synnyinmaahan tai no siis kaupunkiin lähtisimme.

Työpaikan respan työntekijä tilasi meille taksin aamuksi, koska taksin tilaaminen on vaikeaa kielimuurin kanssa. Menimme taas taksilla Imolaan ja ostimme junaliput Parmaan, tiesimme suurinpiirtein minne päin lähtisimme. Perillä sitten ostimme Parman kartan, ihan vain eksymisvaaran vuoksi, Parma on kuitenkin 400 000 ihmisen kaupunki eikä mitenkään pieni. No lähdimme suunnistamaan kaupunkia kohti, seurasimme massaa, koska moni junasta lähtenyt lähti samaan suuntaan. Se osoittautui hyväksi ideaksi, löysimme jonkun ison vanhan rakennuksen ja sen takana olevan puiston. Kävelimme vain ympyrää, pysähdyimme ostoksille välillä. ostimme jäätelöä, jäätelökauppias oli mukava kun sanoimme että olemme Suomesta hän lupasi meille kolmepientä palloa yhden ison pallon hinnalla, joten saimme kokeilla eri makuja ja olihan se hyvää!

Kuvan jäätelössä oli sacher, kinder ja manino (älä kysy en tiedä) jäätelöä, nam!

Kulttuuri on Italiassa aivan erillaista kun suomessa, rakennukset ovat hauskoja, väreiltään ja muodoiltaan. Ihmiset ovat ystävällisiä ja hymyileviä, kahvilassa oli pöytiin tarjoilu, olemme myös oppineet antamaan tippiä aina kun käymme syömässä. Italian kieli on vaikeaa, mutta olemme tulleet jo hyvin toimeen kaupoissa ja muualla. Töissä on oppinut perusasiat ja minä ainakin ymmärrän Italiaa jo kohtuu hyvin. Työkavereista vain yksi puhuu englatia (salin puolella), joten olen joutunut muutamia kertoja työkavereille tekemään sen kun he puhuvat Italiaa minulle minä vastaan Suomeksi, se saa heidät hiljaisiksi ja he sen jälkeen yrittävät puhua englantia, kun puhun heille suomea he ymmärtävät sen että minä en oikeasti ymmärrä. Se myös kehittää heidän englannin kieltään kun he joutuvat puhumaan sitä.

Mutta takaisin aiheeseen, päivä meni mukavasti Parmassa kävellen ja löysimme myös toispuoljokkee ison puiston jossa menimme käymään. Kuvat kuitenkin kertovat enemmän matkastamme Parmassa.

 Löysimme todella ison puun!

Miksei suomessa taloja maalata eriväreillä, näitä oli kaduilla todella paljon ja aina kun väri vaihtuu numero menee eteenpäin, esim keltainen 10, vihreä 12, keltainen 14, oranssi 16, jne.

 Löysimme jonkun todella hienon rakennuksen, sijaitsi puiston toisessa päässä!

 Löysimme oven, Tommi (193cm) ei mahtuisi sisään!

 Tunnista lintu?

Puistossa oli lampi, lammessa uiskenteli ylläolevia lintoja, sorsia, ISOJA kaloja niin ja kilpikonnia? semmoinen mitä ihmettä fiilis kun törmäsimme tähän pieneen otukseen.

Vapaapäivää

Tänään on taas vapaapäivä, onneksi! tätä on odotettu, aamulla nukuttiin oikein hyvin ja pitkään ja puolenpäivän jälkeen lähdettiin sitten Tommin kanssa valloittamaan Imolaa. Päätimme että jos on hyvä ilma, kävelemme Imolaan ja tulemme taksilla takaisin, näin teimme, vaikka vähän alkumatkasta satelikin. Säästimme tällä ratkaisulla 20e ja näimme paljon enemmän kun auton kyydistä.

Nyt sitten taas kuvat kertovat matkastamme ja ihmeellisyyksistä mitä näimme!

 Ensin saavuimme Dozzaan!

 Matkalla Dozzasta Imolaan näimme mitä hienompia taloja!

 Erään maalaistalon pihasta löytyi muutama Aku Ankka. Ne alkoi heti riehumaan kun kuvattiin niitä.

 Läheltä Imolaa löysimme hanan, painoin nappia ja sieltä tuli vettä!

Ja Imolan keskustassa tajusimme että pyöräilijät ja kävelijät tarvitsevat omat valot, miksei suomessa ole? Tällä periaatteessa Suomessa pyöräilijät eivät saisi ylittää teitä kun kävelijöiden valo on vihreä.

Perillä Imolassa, kävimme syömässä Old Wild West nimisessä burger paikassa, ruoka oli kyllä hyvää!

Sitten lähdimme vaan kävelemään johonkin suuntaan, tiesimme missä juna-asema on ja sieltä saisimme taksin joten suuntasimme kuitenkin suurinpiirtein sinne päin. Kävimme tutustumassa ja asioimassa Italialaisessa apteekissa kylmägeeliä etsimässä, emme saaneet kylmägeeliä mutta jotain kipualievittävää rasvaa kyllä, ehkä se toimii.

Nyt sitten loppu ilta menee varmaan hengaillen ja syöden kaappien antimia, huomenna vielä vapaa, jos sitä silloinkin kävisi jossain lähialueella hengailemassa.

8pv töitä putkeen.

Nyt on sitten viimmeinen päivä 8 päivän työputkesta, jalat huutaa hallelujaa varmasti illalla. Tämä viikko on ollut jotenkin todella tunteiden valtaama. Olen tuntenut iloa, surua, ikävää, onnistumista, riemua, vihaa ja kaikkea noiden väliltä.

Alkuviikosta maanantaina oli todella hyvä päivä, tunsin itseni tarpeelliseksi kun ravintolaan tuli kaksi asiakasta jotka eivät puhuneet Italiaa ja olin ainoa tarjoilia joka puhuu englantia sillä hetkellä. Sain tarjoilla heille koko illan ja tunsin tehneeni jotain tärkeää, tein sitä mitä minun pitäisi tehdä koko ajan, en ole täällä tiskarina tai siivoojana, vaikka tottakai niitäkin tulee tehdä töiden ohessa, mutta ei se ole se pääasia.

Tiistaina saimme hyvästellä kaksi amerikkalaista poikaa Thomasin ja Kevinin jotka lähtivät takaisin kotimantereelle. Ikävä tulee, olisi ollut mukava työskennellä heidän kanssaa kauemmin ja olisi ollut minunkin kiva olla heidän kanssaan keittiöllä. 

Kuvassa vasemmalta Thomas, Kevin ja Tommi!

Eilinen oli sitten maanantain vastakohta, aamu alkoi laseja tiputtamalla lattialle. Kaikilla oli kiire ja astioita tippui muillakin kuin minulla. Olin pallo jota työkaverit heittelivät, toisilleen ja välillä seinään. Ensimäistä kertaa eilen mietin MIKSI olen täällä, yhdessä vaiheessa päivää teki mieli heittää hanskat tiskiin ja lähteä takaisin Suomeen. Sain eilen huutoja asioista joihin minä en ole vaikuttanut, kuten siisteydestä, ja nämä huudot tulivat todella korkealta tasolta joten sen ei tuntunut kovin mukavalta.

Tänään kuitenkin päätin että jätän eilisen taakseni, jatkan eteenpäin ja töihin kävellessäni katsoin maisemaa, täällä on niin kaunista, työpaikka on oikeasti mukava, eilen oli vain todella kiire päivä ja koska oli 7 työpäivä putkeen onko ihme että on hermot kireällä ja väsyttää? Tänään päätin että en luovuta, kolme viikkoa on mennyt niin nopeasti ettei voi uskoa, joten uskon että ne 10 viikkoa jotka on vielä jäljellä menevät vielä nopeammin!

Maanantai

Voi että kun tuo aika menee nopeasti, viimme viikko vaan suhahti ohi, en tiedä mitä tapahtui. Vapaa päivätkin kun ovat keskellä viikkoa niin ei jotenkin tajua edes mikä viikonpäivä on menossa. Työtunteja on 2vk aikana tullut tehtyä yhteensä 98 eli keskimäärin semmoista 9-10h työpäivää saa tarjoilijana tehdä, olisi saanut tehdä eilenkin 12h päivän, mutta jostain syystä pyysin että haluan pitää tauon iltapäivällä ja sain jopa 1,5h aikaa tauolle (normaalin 3h sijaan).

Jalat kiittää ja kuittaa, kuva todisteeksi.

No, viimme viikon tapahtumia. Bolognan reissun jälkeen ollaan tehty paljon töitä. aamu-iltavuoro rykelmä ei tunnu kovin mukavalta kun iltavuorosta pääsee normaalisti 23-24 pois ja aamuvuoroon pitää tulla jo klo 7.30. Väsymys iski, onneksi sain eilen tulla klo 11 töihin ettei tarvinnut herätä 4 aamuna peräkkäin aikaisin iltavuoron jälkeen.

Viikonloppuna täällä järjestettiin kahdet häät ja yhdet ristiäiset. Lauantaina oli häät ja ristiäiset, silloin olin aamuvuorossa aamupalalla ja aika meni nopeasti, sain aamupalan jälkeen 5h tauon ja tulin takaisin töihin klo 18. klo 19 minulle tuotiin tiskiin noin 500 lasia, aloin reippaasti tiskaamaan niitä ja kun tajusin ettei minua muualla tarvita niin otin jakun pois, hain mp3 soittimen, kuulokkeet korville ja omat tiskibileet pystyyn! rattoisasti tiskasin 4h putkeen, koska jokainen lasi on myös kuivattava ja kiillotettava käsin pesun jälkeen. Johtajan vaimokin kävi nauramassa minulle koska tanssahtelin musiikin tahtiin työtä tehdessä, mutta hän sanoi että se ei haittaa kunhan työt tulee tehtyä.

Eilisten häiden jälkeen Massimo auttoi lasien pesussa ja homma oli ohi tunnissa. Sitten sain kuulla että Massimo oli heittänyt hanskat tiskiin ja lopettanut työt eilen, mikä oli ihan mielenkiintoista. töissä siis oli todella kireä tunnelta, koska massimo oli se joka teki työvuorolistat ja hoiti kaikki tarjoilijoiden asiat ja nyt ei ole ketään. Giovanni ilmesesti ottaa homman hoitaakseen, onneksi ja ehkä tänään saadaan jopa työvuorolista seinälle. Perjantai ja lauantai minulla on aikankin vapaa, koska pyysin niin että saadaan Tommin kanssa olla vapaalla yhdessä ei täältä yksin viitsi minnekkään kauas lähteä koska taksi Imolaan (jossa lähin juna- ja bussiasema) maksaa 20e.

Mutta nyt on varmaan jaariteltu tarpeeksi. Laitan vielä muutaman kuvat baaristamme ja muista hienouksista.

Tässä on meidän hotellin pieni baarimme ja ihana kahvinkeitin tai espresso keitin, koska normaalia suohdantinkahviahan täällä ei juoda eikä täällä ole edes normaalia suodankahvikeitintä! 

Olen varmaan unohtanu mainita että ravintola on saanut ainakin kaksi michelin tähteä? tämmöinen tarra löytyi seinältä.

 Työkone, tuonne laitetaan pöytien tilaukset ja juomat ja kaikki.

Niin ja jos oikein hyvä päivä sattuu niin pihasta saattaa löytyä ferrareita, maseretteja ja muita hienoja autoja!