Muutama päivä jäljellä

Enää 2 yötä Italiassa ja sitten koittaisi taas kylmä ja ankea Suomi. Olen kyllä innoissani että pääsen pois täältä. En Italiasta vaan tästä työpaikasta ja staffhousesta. Oma asunto, oma sänky, oma mies, oma vessa! kuinka paljon voikaan ikävöidä omaa vessaa. Kun jaat vessan 20 muun ihmisen kanssa niin ymmärrät.

Eniten jään kaipaamaan ihmisiä, ruokaa ja jäätelöä. Italiaakin tulee varmaan ikävä, kaupunkien arkkitehtuuria, maisemia, tabaccerioita ja halpoja pikku kauppoja!

Keittiöllä työskentely oli haastavaa, nopea tahtista ja kuumaa, pahimpana päivänä keittiöllä oli yli 50 astetta lämmintä. Mutta silti nautin siellä olosta, ihmiset vitsailivat ja kiusasivat toisiaan, mukavaa porukkaa. Myös se että sain työskennellä Dani kanssa pastassa oli kivaa, ei enää alkupala leipiä!  Keittiöllä tuli myös huomattua se kun Chef eli pomomme Umberto tuli paikalle kaikkien naamat kääntyivät vakavaksi, tunnelmasta tuli ahdistunut ja ankea. Kuinka paljon pienen miehen ego voikaan saada aikaan.

Työpaikkaa ei todellakaan tule ikävä, sain vasta kuulla että keittiö henkilökunnasta Luigi on ollut vasta 4kk töissä, Dani reilu 3kk ja San-Luca aloitti meidän jälkeen, eli porukka vaihtuu todella nopeasti. Edelliset kokit olivat olleet alle vuoden töissä myös. Salin puolelta lopettaa nyt meidän kanssa samaan aikaan neljäs vakityöntekijä! neljäs, millä tämä paikka pysyy pystyssä? no mafia porukan rahoilla, Tommi kertoi että asiakkaalla oli ollut ysimilinen laukussa ja satasen tippejä oli annettu päätarjoilijoille, hieno paikka työskennellä.

Mutta nyt on tehtävänä pakata 3kk elämä laukkuihin ja tulla suomeen!

Kuvia kuvia kuvia

 

Keittiön työporukkaa, puolet harjoittelijoita ja loput vakituisia!

 

Näiden miesten kanss on ollut ilo ja kunnia työskennellä, Vasemmalta: Luigi, San-Luca, Dani ja Bruno

 

 Kyllä mulle tämmöinen kesäauto kelpais!

14pv jäljellä

2 viikkoa, 14pv, 336h jäljellä, käsittämätöntä kuinka nopeasti aika täällä on mennyt. Toki aika menee nopeasti kun tekee päivässä 10-12h töitä ja lopun ajan nukkuu, lepää tai vain on. Ei ole aikaa eikä energiaa mihinkään muuhun.

Viimme viikon aikana keittiöllä sain tehdä perusjuttuja alkupalaleipien parissa, sain myös olla mukana häiden ruoka-annosten teossa. Tällä viikolla Dani oli pyytänyt Brunolta luvan ottaa minut siipiensä suojaan pastaan, eli olen Danin henkilökohtainen käsipari, ei enää alkupala leipiä. Danin työhön kuuluu pasta, pastaruoat ja pasta-annokset ja kaikki mikä liittyy pastaan. Keittiöllämmehän on siis 4 pääkokkia, Dani pastassa, San-Luca alkupala, Luigi liha ja Bruno joka toimii keittiömestarina eli tekee vähän kaikkia. Sitten on Sara, Robin, Daniel jotka hoitavat leipomon ja jälkiruoat.

Tällä viikolla olen siis nähnyt ja saanut tehdä aivan uusia juttuja. Maanantaina sain uusia kavereita, eläviä hummereita, onneksi en joutunut niitä laittamaan pataan, juttelin ja lohduttelin niitä kyllä. Raukkaparat olivat elävänä sidottuina laatikossa. Olen saanut repiä Alien-kaloilta silmiä ja selkärankoja, todella kuvottavaa hommaa! Eilen sain tehdä rapu-sieni-lasagnea Brunon avustuksella. Sitten päivien aikana puhdistelen ravunpyrstöjä, pilkon vihanneksia, siivoan, kaikkea perushommaa. Toivoisin että ensiviikolla saisin olla Luigin avustajana lihassa, näkisin senkin sitten, vaikka keittiöllä näkeekin mitä muut tekevät vaikka tekisi jotain muuta.

Tiistaina minulla oli vapaapäivä, päivä meni nukkuessa ja kävin Leonardoksessa Brunon kyydillä. Ostin 4 kassillista ruokaa, 2 hengelle, no tällä ruoka määrällä toivottavasti eletään loppuaika.

Sitten muutama kuva kalakavereista ja keittiöltä!

 

Alien-kala (calamari), nuo silmät aina revin irti ja suun joka on lonkeroiden sisällä.

 

Hummeli-kavelit vielä elossa.

 

Pääkeittiö, vasemmalla puolella pasta, oikealla liha, päädyssä alkupala. Kaikki laitteethan toimivat kaasulla, joten kaasuliesien, uunien ja parilloiden käyttö on jo tuttua. Keittiön ilmastointi on todella surkea jonka takia keittiöllä välillä on yli 50 astetta lämmintä.

 

Jääkaapit oikealla järjestys: Liha, mix, juusto ja vihannes. vasemmalla pari pakastinta. Keittiöllä on myös isopakastin johon mahtuu noin 20 ihmistä sisään jos se olisi tyhjä, kutsun sitä Suomeksi, koska kun sinne menee tuntuu kuin kävelisi Suomessa noin 10-15 asteen pakkasessa. Sinne saa aina mennä viilenemään kun tulee kuuma.

Rusketusraidat

Tänään ensimmäistä kertaa sain rusketusraita kunnolla näkyviin, se vaati paljon aurinkoa ja vähän aurinkorasvaa mutta minä tein sen! nyt olen valmis tulemaan Suomeen! mutta vielä 21pv jäljellä.

Maanantaina oli vapaa päivä, kävimme Tommin kanssa taas Riminissä. Tällä kertaa enemmän shoppailureissulla kun viimmeksi aika meni rannalla ja uidessa. Reissussa oli paljon mutkia koska alkuperäinen suunnitelma oli mennä Ravennaan, juna-asemalla kaikki muuttui, ehkä ensiviikolla Ravenna tai Firenze! Riminissä jäimme yksityiseen autotalliin jumiin, kun tallin ovi meni kiinni eikä sitä saanut sisäpuolelta auki. Onneksi löysimme vaihtoehtoisen oven mistä mennä ulos. Talliin siis menimme hienojen autojan takia (kuvia lopussa) ja koska ovi oli auki. Vettäkin satoi, paljon, kastuimme, mutta onneksi +30 asteen lämpö kuivatti.

Tiistaina sain toimia Brunon eli keittiömestarimme harjoittelijana, koska keittiöllä aloitti kaksi uutta poikaa niin ne tekivät helpompia hommia ja minä sain haasteita! oli mahtava työskennellä parhaan kanssa, tiistai oli onnellisuus päivä, olin onnellinen, energinen, iloinen. En ole pitkään aikaan täällä tuntenut sellaista, koska työ täällä on raskasta, väsyttävää, välillä tylsää ja ikävää. Mutta tiistaina kaikki oli hyvin, vaikka illalla jouduin "paska"hommiin niin silti, mikään ei pilannut päivääni.

Eilinen keskiviikko meni alkupalojen kanssa ja häslätessä. Illalla oli 270 asiakasta ravintolassa syömässä, joten kiire oli ja jalkoihin sattui todella paljon 12h työpäivän päätteeksi, mutta tieto siitä että tänään on vapaa päivä lohdutti jalkojani.

Tänään, en ole tehnyt mitään. Otin aurinkoa, sain yleisöäkin kun talon pojat tulivat ulos varjoon juttelemaan kun minä otan aurinkoa sohvalla makoillen! :D

Suomenkielessä on hyvä puoli se että kukaan ei ymmärrä sitä, ei sanaakaan. Joten olemme Tommin kanssa antaneet lempinimiä ihmisille, suomeksi, että voimme keskustella ihmisistä ilman heidän huomiotaan. Lempinimet ovat ehkä välillä loukkaavia mutta haittaakse?

Seuraavaksi kuvia Riministä ja allasbileistä

 

Tämä oli yksi syy miksi menimme autotalliin mihin meidän ei ehkä olisi pitänyt mennä, aivan upea, punainen, nahkapenkeillä, mulle tämmöinen kiitos <3

 

Aukiolla

 

Allasbileet, vasemmalla puolella katon alla on allaskeittiö ja peremmällä katoksen alla baaritiski,  ja ihmisiä oli paljon!

 

Lopuksi kuva jostain todella herkullisesta!