En tiedä päivä

En tiedä mistä kertoisin. Kertoisinko siitä kuinka en ole tehnyt 7pv yhtään mitään tai no käytiinhän me Tommin kanssa Imolassa maanantaina. Kertoisinko koti-ikävästä, joka kasvaa koko ajan, varsinkin kun on 7pv aikaa ajatella kotia, perhettä, rakkaimpaani. Vai siitä kuinka ihmeessä tämä työpaikka pysyy kasassa, koska taas yksi työntekijöistä lopettaa. Voisin toki kertoa vähän kaikista, onhan tässä aikaa.

Viimme viikonloppu meni vahvoja kipulääkkeitä syödessä ja todetessa että ne eivät auta. Niimpä maanantaina, kun Tommillakin oli vapaa päivä, lähdimme Imolaan apteekkiin ja ruokakauppaan. Apteekki käynti oli hauska, varsinkin kun apteekkari kysyi nauraen ”what happened?” , yritin sitten selittää että selkä on kipeä. Saako apteekkari nauraa lääkkeitä myydessään? Eikö se ole vähän epäkohteliasta, jos toinen on kipeä? No joo, ei takerruta siihen. Leonardos kauppakeskuksesta lähti taas paljon tavaraa mukaan, ostimme yhden matkalaukun lisää Tommin kanssa, että saamme kaikki tuliaiset ja ostokset suomeen, onneksi laukkuja saa halvalla. Ja kaupasta ruokaa, paljon ruokaa, sairaslomalla tulee syötyä paljon!

Koti-ikävä on kummallinen asia. Se iskee kun on aikaa, kun on töissä ja tekee töitä 10h päivässä ei ole aikaa ajatella. Onneksi taas huomenna jatkan töitä ei ehdi ajatella ikävää. Ajattelee vain sitä että on enää kuukausi siihen että pääsee kotiin. Aika täällä on mennyt todella nopeasti. Kaksi kuukautta on kadonnut johonkin taivaan tuuliin, huomaamatta.

Työpaikkamme on todella ihmeellinen, sinä aikana kun olemme täällä olleet neljä työntekijää, palkallista työntekijää on lopettanut. Kaikki työntekijät joiden kanssa olen jutellut ovat sanoneet että jos heillä olisi vaihtoehtoja he lähtisivät samantien. Mutta täällä ei ilmeisesti ole töitä tarjolla. Työntekijät ovat orjia, kaikki työskentelevät 10-16h päiviä, he saavat kuukausittain palkkaa ja palkka ei muutu vaikka tekisit 1000h kuukaudessa töitä. Vaihtoehtoja ei ole, koska työntekijöitä on niin vähän, heidän jotka ovat töissä on raadettava kuin orjat. Ihmiset ovat todella väsyneitä, koska kaikilla on vain yksi vapaapäivä viikossa. He eivät ehdi nähdä lapsiaan, perhettään oikeastaan ollenkaan. Se on surullista. Mutta jos vaihtoehtoja ei ole niin minkäs teet?

Sitten jotain positiivista, vietimme eilen sosiaalista iltaa. Pojat pelasivat vähän jalkapalloa pihassa, tilasimme pitsaa, hot dogeja ja ranskalaisia. Söimme ja joimme hyvin, juttelimme, nauroimme ja odotimme seuraavan yön maanjäristystä. Niin tosiaan. Täällä ollessamme on nyt tullut kaksi isoa maanjäristystä. Ensimmäinen 20.5 ja toinen eilen 29.5, molemmat pääsivät suomen uutisiin. Eilen myös saimme kokea jälkijäristyksiä päivällä, mielenkiintoinen tunne kun maa heiluu, vähän niinkuin olisi humalassa. Toivotaan ettei järistyksiä tule enää kun olemme täällä!

Sitten kuvia kuvia kuvia! 

 

Tämmöisen määrän ruokaa saa täällä hintaan 9,90e Leonardoksessa, kaksi ihmistä söi mahansa täyteen! 

 

Pojat pelas palloa!

 

Kesätyttö, kesätukka, kesä kesä kesä!

 

Tämmöinen mulle kans!

 

Sairasloma

Niin sitä sitten kävi että selkä hajosi töiden takia, hienoa. Kävin mielenkiintoisen reissun sairaalassa. Seuraavalla kerralla muistan nukkua enemmän kuin 7h ennen kun menen sairaalaan, jossa kukaan ei puhu englantia ja jossa sinua heitellään pitkin ja poikin ja olet yksin.

Aamu alkoi siis sillä että menin hotellimme respaan ilmoittamaan että tarvitsen lääkärin ajan selkäkipujen takia. He sanoivat että ainoa vaihtoehto on että lähden ensiapuun tarkistuttamaan itseni, no sehän sopi, ei siellä varmaan kauaa mene. Kirja kuitenkin mukaan, jos menisi kauan.

Sairaalassa olin ensin työkaverini kanssa joka minut sinne vei ja hän kertoi ongelman hoitajalle. Sitten pääsin ensin hoitajan tarkistukseen, kuume mitattii, verenpaine mitattiin ja otettiin sydänkäyrä, mikä hieman hämmensi. Mutta olin tyytyväinen että kaikki tarkistettiin. Sitten istuin odottamaan lääkäriä, työkäverini lähti töihin ja antoi minulle respan numeron johon soittamalla saisin kyydin takaisin hotellille.

Lääkäri puhui huonosti englanti, yritin parhaani mukaan kertoa mihin sattuu ja sen että kipu on pahinta töitä tehdessä. lääkäri lähetti minut röntgeniin, jossa selkäni kuvattiin murtumien varalta, kerroin kyllä ettei mitään trauma peräistä voinut olla, en ole kaatunut töissä selälleni. No kävin röntgenissä ja menin odottamaan sitä että ortopedi ottaisi minut vastaan. No siinä meni aika kauan, onneksi oli kirja mukana. Tunsin myös myötätuntoa vanhempia kohtaan joiden pienelle lapselle laitettiin iso kipsi käteen. ortopedi (joka ei puhunut englantia, eikä hänen kaksi avustajaakaan puhunut englantia) pyöritteli käsiäni ja puhui jotain mitä en tiedä, sitten toinen avustajista pisti minuun piikin ja antoi paketillisen piikkejä mukaan, niitä pitäisi laittaa kerran päivässä. sanoin että se ei ole mahdollista, kysyin onko mahdollista saada tabletteja, onneksi oli.

Sitten taas odottelin, vielä kerran lääkärille jolta saisin reseptin ja ohjeet tulevaa varten. Mitäpä sieltä muuta tuli kuin viikon sairasloma ja kipulääkettä. Saa nähdä riittääkö viikko parantamaan tämän selän vai tuleeko vaiva heti uudestaan kun jatkan töitä. No nyt on viikko aikaa ottaa aurinkoa, lukea kirjoja ja katsoa sarjoja tietokoneelta.

Crazy day!

Kertoisinko ensin tästä päivästä, vietimme aivan hullun päivän Modenassa ja reissu päättyi tietenkin pieneen paniikkiin ja juoksemiseen tai no Tommi juoksi.

Aloitimme päivän hieman myöhään nukkumalla, aamutoimet kiireellä tekemällä ja puolijuoksua menemällä hotellille kysymään saisimmeko aamiastyttö Danielalta kyydin Imolan juna-asemalle. Tottakai saamme oli vastaus, hän oli sinne päin menossakin heti töiden jälkeen. Juna-asemalla ostimme liput Modenaan, se meni hyvin niinkuin aina. Sitten totesimme ettei kummallakaan ole mitään käsitystä mihin junaan pitää mennä, missä modena on? Lähellä Bolognaa? Riminiä? Parmaa? Hmm.. Onneksi on departunes taulu missä lukee myös junien pysähdyspaikat, ongelma oli että taulut olivat vanhoja ja vasta kolmannessa taulussa oli semmoinen juna joka lukee myös aseman televisioaikatauluissa. Mahtavaa, tiesimme mihin junaan mennä!

Modenassa kävelimme ensin asematunnelin väärään päähän, jotenkin se tuntui järkevämmältä ratkaisulta. Sitten kävelimme taas toiseen päähän ja kohti keskustaa. Keskustassa pyörittyämme huomasimme ettei kummallakaan ole mitään käsitystä missä olemme. Harhailimme keskustassa 3h kävellen ympyrää, oli siesta joten kaikki kaupat oli kiinni, ruokapaikkoja oli harvassa ja olimme oikeasti eksyksissä. Löysimme pienen ravintolan jossa kävimme syömässä, ravintolassa oli ”talking menu” eli myyjä kertoi mitä he voivat tarjota, ravintola oli niin tuore ettei menuja vielä ollut olemassa. Saimme hampurilaiset, nam! Sitten jatkoimme ympyrän kävelemistä. Ympyrän kävelemisestä oli hyötyäkin kävimme Ferrari-kaupassa hieman katselemassa autoja! Sitten jatkoimme kävelemistä ja löysimme kartan ja kaksi miestä sen vierellä opasti meidät juna-aseman suuntaan. Pikku hiljaa oikeaan suuntaan kävellessä talotkin alkoivat näyttää tutulta ja löysimmekin perille juna-asemalle! Mahtava tunne kun tietää missä on.

Palasimme junalla Imolaan, menimme leonardosiin (kauppakeskus) shoppailemaan vielä ja ostamaan ruokaa talolle. Hullua shoppailua kaupasta kauppaan nopealla aikataululla ja sitten vielä kauppaan ja sitten soitettiin taksi hakemaan. Kun taksi tuli, pakkasimme laukut auton kyytiin ja sitten Tommi kysyi missä hänen olkalaukku on? Hmm.. pitäisikö minun tietää? Laukku kadoksissa, se tästä vielä puuttui. Mietimme hetken ja Tommi lähti juoksemaan kenkäkauppaan missä laukusta viimmeiset muistikuvat olivat, minä jäin taksin kanssa odottamaan, mahtava tunne kun taksin mittari raksuttaa ja italialainen kuski istuu hermostuneena. Onneksi laukku löytyi ja pääsimme onnellisesti takaisin talolle. Mutta oikeasti HULLU päivä.

Sitten jotain töistä, ensimmäinen viikko keittiöllä meni tosi hyvin, enimmäkseen värkkäilin alkupalaleipiä ja puhdistin ravunpyrstöjä. Pääsin myös tekemään pääruokalisukkeita ja jotain pikkuhommaa. Päivät ovat rankkoja 10h päivässä jalkojen päällä töissä ilman taukoja ja viikonloppuna oli todella kiireistä. Yksi sairaslomalla olevista pääkokeistakin oli töissä kipsikäden kanssa koska tarvittiin! Siinä on todellinen kokki, todella tehokas vaikka vain yksi käsi käytössä. Pastaa en päässyt tekemään kun yhtenä päivänä, mutta ehköhän sitä ehdi tässä viikkojen aika värkkäillä vielä! Keittiössä on se hyvä puoli että ruokia saa napsia matkan varrella ja työtä on koko ajan, aika menee todella nopeasti.

Niin ja tietenkin se fakta että 40km päässä olinpaikastamme oli 5,9 richterin maanjäristys oli jännää, herättiin aamulle klo 4 siihen että kolmekerroksinen kivitalomme heilui ja tärisi. Oikeasti pelotti. Onneksi se oli pian ohi. Töissä kukaan ei ollut moksiskaan järistyksestä kaikki eivät edes olleet heränneet siihen vaikka asuivat huomattavasti lähempänä järistyskeskusta kuin me! Tuli ihan muumien maanjäristys-tulva jakso mieleen, odotamme sitä tulvaa täällä vielä.

Sitten vähän kuvia! 

 käytiin jäätelöbaarissa, ostettiin vohveli jäätelöllä ja kermavaahdolla ja karkeilla, nam nam nam!

Löydettiin jotain minulle todella tuttua, punainen risti vaikuttaa myös Italiassa

Äiti ja Isä, löysin auton, ajan suomeen tällä, oli halpa, ostin velaksi!

 Adrian on todellinen kokki kipsikädessä, kipsi oli myös todella hienosti paketoitu!

Tämmöisiä mahtikakkuja tehdään häihin!  

Buenanotte!

Tänään oli sitten ensimmäinen keittiöpäivä. Hassua että tavallaan tänään oli ensimmäinen työpäivä, koska kaikki oli uutta ja en tiennyt missä mitäkin oli ja en tiennyt mitä milloinkin tehdä. Ihmiset olivat kuitenkin tuttuja, olen ollut kaikkien kanssa tekemisissä ja jutellut useita kertoja. Kaikki jotenkin olettivat että siis osaan jo kaiken keittiössä. Oli ehkä huono päivä aloittaa keittiöllä, koska kiire oli koko ajan, kukaan ei oikein ehtinyt kertoa mitä minun pitäisi tehdä, mutta koko ajan onneksi keksin itselleni tekemistä, siivoamista ja järjestelyä ja aina kun jollain oli aikaa sain taas uutta tekemistä.

Päivän aloitin mukavasti pastalla, teimme ravioleja ja jotain muita täytettyjä pikku nyyttejä. Pastan kanssa leikkiminen on kivaa, suomessakin voisi kyllä tehdä pastan itse, helppoa kun se on ja jos raviolin sisään tekee jonkun juusto-pekoni täytteen niin nam, täytyy kokeilla! Sitten sain tehdä alkupalaleipiä, pilkkoa salaattiin tomaatteja, basilikaa, yms. Niin ja sain pitää metalliverkkokäsinettä, koska isolla leikkurilla vedin kesäkurpitsan siivuiksi, ilman metalliverkkohanskaa käteni olisi varmaan aika monena palana! 

Sitten pitää hehkuttaa eilistä Riminin reissua, mahtava kaupunki! Menimme sinne junalla Achiman, Mauruan, Javierin ja Tommin kanssa. Ensin kävelimme rannalle, otimme aurinkoa, kävimme heittämässä talviturkit välimereen, jossa oli naurettavan lämmintä vettä ja ihanan isoja aaltoja. Välillä pelotti että hukkuu aallon alle, mutta ei onneksi. Sitten kun olimme polttaneet itseämme tarpeeksi niin menimme kiertelemään kaupunkia, näimme hienoja muureja, mahtavan värisiä taloja kauniin puiston ja kaikkea. Tuli tottakai vähän shoppailtuakin. Ehdottomasti uusi reissu Riminiin vielä ensikuun aikana, jos aika vain riittää ja rahat! 

 

Mahtavaa asua jäätelömaassa, 5 palloa ja kermavaahtoa, nam nam nam! niin ja hintaa jolla suomessa saisi ehkä yhden pallon...

 

Löysin kameran, ostin sen isälle tuliaiseksi!

 

Täällä on oikeasti jo kesä ja vihreää, kuva puistosta Riminissä!

Buongiorno tutti!

Puolivälissä ollaan, 6 viikkoa takana ja 6 viikkoa edessä päin, niin se aika rientää!

Tämä viikko on ollut samanlainen kun muutkin viikot, töitä töitä töitä ja töitä. Paljon on ollut taas tapahtumia: kahdet häät, ristiäiset, 18-v synttärit, allasbileet, 200hlön lounas tapaaminen. Paljon on siis järjestelty tuoleja, pöytiä, kiillotettu laseja, taiteltu lautasliinoja, aseteltu haarukoita ja veitsiä oikein. Tätähän ne päivät enimmäkseen sisältävät siis sen lisäksi että tarjoillaan ja siivotaan.

Mutta nyt täytyy kertoa että tarjoilija päiväni ovat ohi.  Puoliväli on nyt joten Tommin kanssa vaihdamme paikkaa, minä menen keittiölle leikkimään kokkia ja Tommi laittaa puvun päälle tarjoilemaan. Onneksi on nyt kaksi vapaa päivää aikaa sulatella sitä ajatusta että loppu aika pitää olla keittiöllä, jännittää!

Tänään vapaa päivän kunniaksi lähdemme kävellen Toscanellaan, emme tiedä mitä siellä on, mutta se kuulostaa hyvältä reissulta, kävelymatka on noin 4-5km sinne ja sama takaisin. Huomenna lähdemme harjoittelijoiden (kahden ranskalaisen tytön ja espanjalaisen pojan) kanssa Riminiin, uimaan, ottamaan aurinkoa, shoppailemaan ja näkemään taas kaikkea uutta. Onneksi saimme kaksi vapaata niin ehtii tosissaan matkustellakkin ja nähdä Italiasta muutakin kuin Monte del Reen ja staffhousen!

 

Terrazza panoramico, hotellin takapihan terassi.

Käytiin Imolassa kauppareissulla Andean ja Achiman kanssa! 

  Kauppareissulla käytiin leikkipuistossa, lapsihan on terve kun se leikkii?

Auringonpaiste

Vapaa päivä, viikon ainoa, olisiko siis mitään parempaa kun viettää osa päivästä ulkona auringonpaisteessa sohvalla makoillen! Ei, en usko että on. Jalat myös kiittää.

Eilen sain juteltua pomon kanssa vapaa päivistä ja saimme sopimuksen mukaiset kaksi vapaa päivää takaisin, ensiviikosta alkaen. Tunnit kuitenkin pysyvät samana, mutta se tarkoittaa vaan sitä että lopusta sitten lomaillaan 2-3 viikkoa!

Musiikkia, ruokaa, aurinkoa ja sohva, niistä on hyvä vapaa päivä tehty! <3

Positiivista

Sunnuntai, sunnuntai, sunnuntai. Niin mitä, sunnuntai, tänään? kun töitä tekee 6pv putkeen ja ainoa vapaa päivä on viikon aikana ollut maanantai niin sitä on jotenkin päivissä sekaisin. Täällä ei kyllä tarvitse miettiä mikä päivä on, vapaa päivilläkään ei ole väliä, kunhan niitä on!

Viikonloppu on hotellilla ollut todella kiireinen, on saanut koko ajan tehdä ja juosta ympäriinsä. Hotelli toimi Ducati Dream Tour 2012 yhtenä pysähdyspaikkana joten meillä on ollut 20 kuskia vieraana ja heille on aina illalla ollut kolmen ruokalajin päivällinen kahveineen. Heille piti järjestää todella iso pöytä että kaikki mahtui saman pöydän ääreen.

Lauantai illalla meillä oli 100 hengen häät, ravintolassa oli ducati porukka + muut asiakkaat joten ilta oli kaaottinen välillä. Tarjoilijat juoksentelivat ympäriinsä ja etsivät tarvittavia asioita. Positiivista on se että tulee kuntoiltua! Sain itse tällä kertaa tehdä töitä ravintolassa häiden sijaan, vaikka häissä olikin paljon ei-italialaisia, ilmeisesti joku englantilainen oli löytänyt italialaisen joten puolet vieraista oli Englannista, todella mukavaa porukkaa!

Tänään sunnuntaina meillä oli super lounas päivä. Ruokailijoita oli neljässä eri tilassa, kirkossa, chiostro baarissa, chiostro pozzossa ja ravintolassa. yhteensä asiakkaita oli noin 80. Päivä meni todella nopeasti. Ainoa mikä vie aina aikaa on noiden 80 asiakkaan lasien tiskaaminen, yksi asiakas likaa noin 3-4 lasia, joten tiskiä on todella paljon.

Sitten jotain positiivista, hmm... sataa vettä.. hmm..  Niin joo tiistaina vapaa päivä ja viikon päästä keittiölle työskentelemään! :)

 Tässä on sisäkartta hotellin alakerrasta. Chiostro Pozzo toimii aamiaishuoneena. Mustat pisteet chiostro baarissa ja pozzossa ovat niissä sijaitsevia kaivoja, jotka ovat olleet käytössä kun rakennus on toiminut luostarina. Chiesassa eli kirkossa järjestetään kaikkia tapahtumia häistä bileisiin ja konferensseihin. keittiö sijaitsee kellarikerroksessa, sen takia sitä ei näy kartalla.

 Ducati Dream Tour pyöriä. nam.

Lisää Ducati Dream Tour pyöriä. nam nam.

Torsdagen-dagen

On torstai, kyllä, jo, mihin se aika taas tällä viikolla on kadonnut. No töissähän se on mennyt. Mutta en haluaisi puhua töistä juuri nyt, siellä ei ole tapahtunut kovin paljon. Elämämme talossa on kyllä muuttunut, koska saimme seitsemän tyttöä lisää taloon asumaan ja toki he töitäkin siis tekevät. Tytöistä kaksi on ranskalaisia ja viisi italialaista. Talossamme on YKSI inhimillisessä kunnossa oleva vessa/suihku ja ihmisiä on 15 tällä hetkellä, lisää tulee toukokuun aikana. näinpä sanoen vessa ei ole koskaan vapaa, aamulla tytöt linnoitautuvat vessaan meikkaamaan ja laittamaan hiuksia moneksi tunniksi ja illalla töistä päästyä suihku on käytössä koko ajan. Viimme yönä puoli kahden aikaan odotin puolituntia että pääsin vessaan että pääsin nukkumaan, totesin että tämä ei toimi, taloon tarvitaan suihkuvuorot ja säännöt vessan käyttöön ja siivoamiseen.

Mukavaahan se on että on ihmisiä, olemme yksi iso perhe joka elää hyvin pienessä talossa, syömme yhdessä töissä ja siivoamme silloin kun huvittaa. Ainoa ongelma talossa on kielimuuri, harva italialaisista puhuu englantia joten heidän kanssa ei keskustella, onneksi ranskalaiset tytöt puhuvat englantia.

Puhun kuitenkin sen verran töistä että kerron ravintola Monte del Reen siirtyvän ulkotiloihin. Eilen illalla oli perinteiset allasbileet ja ravintola on nyt myös altaan luona. Lounas ja päivällinen tarjoillaan altaalle aina kun sää sallii. Myös ravintolan keittiö siirtyi osittain ulkotiloihin! Mahtavaahan se on että saa ulkona työskennellä mutta päivällä on todella kuuma työskennellä ulkona puku päällä. Myös keskiviikkoiset allasbileet tulevat varmasti tutuksi tästä eteenpäin, meno oli hyvä, ainoa mikä ärsytti oli laulaja/juontaja joka lauloi mikkiin jokaisen biisin päälle. Se oli ihan ok, muutaman kerran mutta kun se oli koko ajan niin... ei hyvä.. 

Mutta nyt koska ei minulla ollutkaan mitään järkevää kerrottavaa tänne niin muutama kuva.

Maanantaina käytiin Imolassa shoppailemassa ja murtauduttiin kirkkoon jonka ovet olivat auki, ja sisältä kirkko oli todella kaunis.

Tiistaina oli sade päivä ja työmatkalla huomasin usean etanan pyhiinvaellusmatkan mäkeä ylös, hitaasti mutta varmasti. Etanat ovat myös hieman isompia kuin suomessa.

Eilen oli todella kaunis päivä, aurinko paistoi, kaikki niin vihreää, kukat kukkii ja maisemat huikeita.