Olimme Tommin kanssa hyvin tietoisia, että työmäärä ravintolassa on varmasti koulua rankempaa, 8h päivät tulisivat ottamaan jalkoihin ja kuluttamaan paljon energiaa ja Italialaisessa ravintolassa myös kielimuurin kanssa työskenteleminen kuluttaisi energiaa. No, jos täällä olisi 8h päiviä niin se olisi todella helppoa, 8h päivät olisivat siunaus. Olen tehnyt kuukauden aikana yhden, tasan YHDEN 8h työpäivän. Muuten työpäivät ovat 9-14h.
Tämä viikko on ollut ehkä rankin kaikista. Maanantai ja tiistai olivat vapaat. Sen jälkeen alkoikin aamupala-päivällisrumba. Hoidin aamupalan ja lounaan keskiviikkona (7.30-16) ihan ok päivä, ei paha ollenkaan, ainoa normaali päivä. Sitten tuli torstai, tein töitä aamupalan klo 12 asti, sitten menin illalla klo 18 töihin ja pääsin töistä klo 23 (9,5h töitä). Pääsin töistä melko ajoissa, mutta Tommilla menikin keittiöllä pitkään ja minun piti odottaa puolivalveunessa että Tommi pääsee taloon sisälle, koska meillä on vain yksi avain!
Sitten tuli perjantai, menin töihin alle 6h yöunilla, hoidin aamupalan, kävin päikkäreillä ja takaisin töihin klo 18. Taas ilta venyi, koska taas jouduin odottamaan Tommia töistä. Lauantaina aamupalalle, jopa 7h yöunilla. Taas aamupalan jälkeen päikkäreille ja klo 18 takaisin töihin. Kroppa alkoi olla jo melko sekaisin tästä rytmistä. Toivoin että ilta olisi helppo ja lyhyt ja pääsisin ajoissa pois. No kävi ilmi että hotellilla oli saman aikaisesti kolme tapahtumaa. Häät, 50-vuotis hääpäiväjuhlat ja motorsport porukan illallinen. Kaikki meni hyvin, kunnes kaksi työntekijöistä (joilla oli aamupala seuraavana aamuna) lähti pois jonka jälkeen työntekijöitä oli aivan liian vähän. Kaikki piti siivota, 500 lasia tiskattavana ja kiillotettavana, aamupala sali laitettavana valmiiksi seuraavaa aamua varten. Kaaos mikä työpisteellä oli niiin järkyttävä. Ilta venyi ja venyi ja tunnit menivät todella nopeasti eteenpäin. Yhtäkkiä kello oli 3 yöllä, olin ollut hereillä aamu 7 asti eli 20h. Kroppa huusi apua. pyysin päästä kotiin ja onneksi se minulle suotiin. Olin töissä yhteensä 14h.
Tänään olen siis saanut nukkua taas alle 7h, kroppa on sekaisin koska en ole nukkunut, syönyt tai tehnyt mitään muuta kuin töitä. Työmäärä Italiassa on siis huomattavasti erillaisempi kuin Suomessa. Onneksi huomenna on vapaa päivä. Tämä työmäärä on tuttua ravintolan työntekijöille, eivätkä he tuntuneet olevan moksiskan eilisestä myöhäisestä yöstä tänä aamuna, näin Suomalaiselle nuorelle tämä tuntuu todella todella raskaalta. Toivottavasti työmäärä ensiviikolla helpottaa.
Ensiviikosta tulee myös mielenkiintoinen, koska harjoittelijoita tulee 7 lisää, kaksi Ranskalaista ja 5 Italialaista, kaikki tyttöjä. Myös staffhousella tulee ahtaampaa kun yritämme kaikki mahtua asumaan saman katon alla ja vessoja on vain kaksi, joten toivottavasti kukaan tytöistä ei ole aamusuihkuttelija tai "pitää laittaa hiuksia kolme tuntia"-tyttö.
sunnuntai 29. huhtikuuta 2012
tiistai 24. huhtikuuta 2012
Ruoka kulttuuri
Olen paljon puhunut siitä mitä täällä ollaan tehty, millaista on töissä, miten menee, yms. Nyt haluaisin kertoa teille mitä täällä syödään ja kuinka paljon täällä syödään.
Saamme töissä kaksi kertaa päivässä lämpimän ruoan. Ruoalla on yleensä pastaa, spagettia kastikkeessa tai ilman. Aina on myös tuoretta lämmintä leipää (ei voita, ei kinkkua, ei juustoa). Salaattia, johon on lisätty öljyä ja suolaa, paljon suolaa, joskus niin paljon ettei se ole minun mielestäni ole edes syötävää! Joskus on lihaa tai kanaa, ei joka päivä. Myös tuoretta ryöpättyä ja paistettua pinaattia on joskus. Hyvinä päivinä on pitsaa, pitsassa ei ole yleensä muuta kuin tomaattikastiketta ja juustoa, mutta se on taivaallista. Tämä on siis se mitä me oikeastaan syömme päivittäin, karppaajien unelma ruokavalio?
Asiakkaiden ruoat ovat tottakai hienompia. Asiakkaiden pasta on aina itse tehtyä, kaikki pasta mikä menee asiakkaille tehdään itse taikinasta lähtien. Myös jokainen leipä ja leivokset ovat itse tehtyjä. Ja leipä on aina tehty samana päivänä eli se on todella tuoretta. Vanhat leivät jotka eivät mene säästetään ja niistä jauhetaan korppujauhoja ja käytetään siis hyväksi, ekologista!
Yleensä asiakkaat jotka tulevat syömään ravintolaan syövät seuraavanlaiset annokset.
Alkuruoka: pieni salaatti, täytetty kurpitsankukka tai jotain muuta pientä ja sievää.
Ensimmäinen pääruoka: Pastaa, jossain muodossa ehkä merenelävien kera
Toinen pääruoka: Lihaa, yleensä pihvi ja vihanneksia
Jälkiruoka: Jäätelöä, kakkua jotain suussa sulavaa.
Kahvi: espresso jonka kanssa tarjoillaan pieniä leivoksia (suklaakonvehdin kokoisia)
Juomana on yleensä vesi ja viini (puna- tai valkoviini)
Hinta: yhdeltä ihmiseltä tämä maksaisi noin 100-200e, riippuen viinistä ja ruuista mitkä henkilö valitsee.
Juhlissa on yleensä yksi menu, mutta juhlat menee yleensä näin. Saapumisen jälkeen
Ensin seisten syödään ja juodaan: kuohuviiniä, alkupala leipiä, kinkkua, juustoa, täytettyjä simpukoita, kanankoipia
Pöytiin tarjoiltuna
Alkuruoka: salaatti
Ensimmäinen pääruoka: Pasta
väliruoka: jäähdyke
Toinen pääruoka: Lihaa
Jälkiruoka: Leivos
Kahvitus seisaaltaa: espressoa, kakkua, pikku leivoksia.
Nämä ihmiset siis oikeasti osaavat syödä. Jopa lyhyessä ajassa ihmiset saavat syötyä kaiken tämän. Minä olisin täynnä jo pasta annoksen jälkeen, mutta kaikki syövät vielä lihan, kakkua, leivoksia, kahvia, viiniä, kaikkea mitä on tarjolla!
Mielenkiintoista tässä maassa on myös se että juhlissa kaikki juovat viiniä ja jotenkin kummasti illan päätteeksi myös kaikki autot katoavat. Täällä ilmeisesti ei autolla ajo hieman ottaneena ole rikos ja toki viinin jälkeen kaikki ovat juoneet espresson joka toki piristää muttei poista alkoholia elimistöstä.
Tässä oli jotain ruoasta, ruoka on aina hyvä puheen aihe. Niin ja täällähän ei tunneta suodatinkahvia, ravintolassamme ainoa kahvi vaihtoehto on espresso tai espresso pohjaiset kahvit kuten cappuchino.
Saamme töissä kaksi kertaa päivässä lämpimän ruoan. Ruoalla on yleensä pastaa, spagettia kastikkeessa tai ilman. Aina on myös tuoretta lämmintä leipää (ei voita, ei kinkkua, ei juustoa). Salaattia, johon on lisätty öljyä ja suolaa, paljon suolaa, joskus niin paljon ettei se ole minun mielestäni ole edes syötävää! Joskus on lihaa tai kanaa, ei joka päivä. Myös tuoretta ryöpättyä ja paistettua pinaattia on joskus. Hyvinä päivinä on pitsaa, pitsassa ei ole yleensä muuta kuin tomaattikastiketta ja juustoa, mutta se on taivaallista. Tämä on siis se mitä me oikeastaan syömme päivittäin, karppaajien unelma ruokavalio?
Asiakkaiden ruoat ovat tottakai hienompia. Asiakkaiden pasta on aina itse tehtyä, kaikki pasta mikä menee asiakkaille tehdään itse taikinasta lähtien. Myös jokainen leipä ja leivokset ovat itse tehtyjä. Ja leipä on aina tehty samana päivänä eli se on todella tuoretta. Vanhat leivät jotka eivät mene säästetään ja niistä jauhetaan korppujauhoja ja käytetään siis hyväksi, ekologista!
Yleensä asiakkaat jotka tulevat syömään ravintolaan syövät seuraavanlaiset annokset.
Alkuruoka: pieni salaatti, täytetty kurpitsankukka tai jotain muuta pientä ja sievää.
Ensimmäinen pääruoka: Pastaa, jossain muodossa ehkä merenelävien kera
Toinen pääruoka: Lihaa, yleensä pihvi ja vihanneksia
Jälkiruoka: Jäätelöä, kakkua jotain suussa sulavaa.
Kahvi: espresso jonka kanssa tarjoillaan pieniä leivoksia (suklaakonvehdin kokoisia)
Juomana on yleensä vesi ja viini (puna- tai valkoviini)
Hinta: yhdeltä ihmiseltä tämä maksaisi noin 100-200e, riippuen viinistä ja ruuista mitkä henkilö valitsee.
Juhlissa on yleensä yksi menu, mutta juhlat menee yleensä näin. Saapumisen jälkeen
Ensin seisten syödään ja juodaan: kuohuviiniä, alkupala leipiä, kinkkua, juustoa, täytettyjä simpukoita, kanankoipia
Pöytiin tarjoiltuna
Alkuruoka: salaatti
Ensimmäinen pääruoka: Pasta
väliruoka: jäähdyke
Toinen pääruoka: Lihaa
Jälkiruoka: Leivos
Kahvitus seisaaltaa: espressoa, kakkua, pikku leivoksia.
Nämä ihmiset siis oikeasti osaavat syödä. Jopa lyhyessä ajassa ihmiset saavat syötyä kaiken tämän. Minä olisin täynnä jo pasta annoksen jälkeen, mutta kaikki syövät vielä lihan, kakkua, leivoksia, kahvia, viiniä, kaikkea mitä on tarjolla!
Mielenkiintoista tässä maassa on myös se että juhlissa kaikki juovat viiniä ja jotenkin kummasti illan päätteeksi myös kaikki autot katoavat. Täällä ilmeisesti ei autolla ajo hieman ottaneena ole rikos ja toki viinin jälkeen kaikki ovat juoneet espresson joka toki piristää muttei poista alkoholia elimistöstä.
Tässä oli jotain ruoasta, ruoka on aina hyvä puheen aihe. Niin ja täällähän ei tunneta suodatinkahvia, ravintolassamme ainoa kahvi vaihtoehto on espresso tai espresso pohjaiset kahvit kuten cappuchino.
maanantai 23. huhtikuuta 2012
Parma päivä
No niin, eilen sunnuntaina oli sitten päivä töitä ja taaaas ollaan pari päivää vapaalla. Tämä johtuu vain siitä että loppuviikosta on enemmän tapahtumia hotellilla ja työntekijöitä tarvitaan. Eilen sitten katsoimme Tommin kanssa Italian karttaa ja mietimme minne lähtisimme, jonnekkin oli päästävä. mietimme Riminiä jossa olisi ranta, mutta luvattiin sadetta ja kylmää, ei ranta keli. No sitten törmäsimme sanaan Parma. Se se olisi, parmesaanijuuston ja parman-kinkun synnyinmaahan tai no siis kaupunkiin lähtisimme.
Työpaikan respan työntekijä tilasi meille taksin aamuksi, koska taksin tilaaminen on vaikeaa kielimuurin kanssa. Menimme taas taksilla Imolaan ja ostimme junaliput Parmaan, tiesimme suurinpiirtein minne päin lähtisimme. Perillä sitten ostimme Parman kartan, ihan vain eksymisvaaran vuoksi, Parma on kuitenkin 400 000 ihmisen kaupunki eikä mitenkään pieni. No lähdimme suunnistamaan kaupunkia kohti, seurasimme massaa, koska moni junasta lähtenyt lähti samaan suuntaan. Se osoittautui hyväksi ideaksi, löysimme jonkun ison vanhan rakennuksen ja sen takana olevan puiston. Kävelimme vain ympyrää, pysähdyimme ostoksille välillä. ostimme jäätelöä, jäätelökauppias oli mukava kun sanoimme että olemme Suomesta hän lupasi meille kolmepientä palloa yhden ison pallon hinnalla, joten saimme kokeilla eri makuja ja olihan se hyvää!
Kuvan jäätelössä oli sacher, kinder ja manino (älä kysy en tiedä) jäätelöä, nam!
Kulttuuri on Italiassa aivan erillaista kun suomessa, rakennukset ovat hauskoja, väreiltään ja muodoiltaan. Ihmiset ovat ystävällisiä ja hymyileviä, kahvilassa oli pöytiin tarjoilu, olemme myös oppineet antamaan tippiä aina kun käymme syömässä. Italian kieli on vaikeaa, mutta olemme tulleet jo hyvin toimeen kaupoissa ja muualla. Töissä on oppinut perusasiat ja minä ainakin ymmärrän Italiaa jo kohtuu hyvin. Työkavereista vain yksi puhuu englatia (salin puolella), joten olen joutunut muutamia kertoja työkavereille tekemään sen kun he puhuvat Italiaa minulle minä vastaan Suomeksi, se saa heidät hiljaisiksi ja he sen jälkeen yrittävät puhua englantia, kun puhun heille suomea he ymmärtävät sen että minä en oikeasti ymmärrä. Se myös kehittää heidän englannin kieltään kun he joutuvat puhumaan sitä.
Mutta takaisin aiheeseen, päivä meni mukavasti Parmassa kävellen ja löysimme myös toispuoljokkee ison puiston jossa menimme käymään. Kuvat kuitenkin kertovat enemmän matkastamme Parmassa.
Löysimme todella ison puun!
Miksei suomessa taloja maalata eriväreillä, näitä oli kaduilla todella paljon ja aina kun väri vaihtuu numero menee eteenpäin, esim keltainen 10, vihreä 12, keltainen 14, oranssi 16, jne.
Löysimme jonkun todella hienon rakennuksen, sijaitsi puiston toisessa päässä!
Löysimme oven, Tommi (193cm) ei mahtuisi sisään!
Tunnista lintu?
Puistossa oli lampi, lammessa uiskenteli ylläolevia lintoja, sorsia, ISOJA kaloja niin ja kilpikonnia? semmoinen mitä ihmettä fiilis kun törmäsimme tähän pieneen otukseen.
Työpaikan respan työntekijä tilasi meille taksin aamuksi, koska taksin tilaaminen on vaikeaa kielimuurin kanssa. Menimme taas taksilla Imolaan ja ostimme junaliput Parmaan, tiesimme suurinpiirtein minne päin lähtisimme. Perillä sitten ostimme Parman kartan, ihan vain eksymisvaaran vuoksi, Parma on kuitenkin 400 000 ihmisen kaupunki eikä mitenkään pieni. No lähdimme suunnistamaan kaupunkia kohti, seurasimme massaa, koska moni junasta lähtenyt lähti samaan suuntaan. Se osoittautui hyväksi ideaksi, löysimme jonkun ison vanhan rakennuksen ja sen takana olevan puiston. Kävelimme vain ympyrää, pysähdyimme ostoksille välillä. ostimme jäätelöä, jäätelökauppias oli mukava kun sanoimme että olemme Suomesta hän lupasi meille kolmepientä palloa yhden ison pallon hinnalla, joten saimme kokeilla eri makuja ja olihan se hyvää!
Kulttuuri on Italiassa aivan erillaista kun suomessa, rakennukset ovat hauskoja, väreiltään ja muodoiltaan. Ihmiset ovat ystävällisiä ja hymyileviä, kahvilassa oli pöytiin tarjoilu, olemme myös oppineet antamaan tippiä aina kun käymme syömässä. Italian kieli on vaikeaa, mutta olemme tulleet jo hyvin toimeen kaupoissa ja muualla. Töissä on oppinut perusasiat ja minä ainakin ymmärrän Italiaa jo kohtuu hyvin. Työkavereista vain yksi puhuu englatia (salin puolella), joten olen joutunut muutamia kertoja työkavereille tekemään sen kun he puhuvat Italiaa minulle minä vastaan Suomeksi, se saa heidät hiljaisiksi ja he sen jälkeen yrittävät puhua englantia, kun puhun heille suomea he ymmärtävät sen että minä en oikeasti ymmärrä. Se myös kehittää heidän englannin kieltään kun he joutuvat puhumaan sitä.
Mutta takaisin aiheeseen, päivä meni mukavasti Parmassa kävellen ja löysimme myös toispuoljokkee ison puiston jossa menimme käymään. Kuvat kuitenkin kertovat enemmän matkastamme Parmassa.
perjantai 20. huhtikuuta 2012
Vapaapäivää
Tänään on taas vapaapäivä, onneksi! tätä on odotettu, aamulla nukuttiin oikein hyvin ja pitkään ja puolenpäivän jälkeen lähdettiin sitten Tommin kanssa valloittamaan Imolaa. Päätimme että jos on hyvä ilma, kävelemme Imolaan ja tulemme taksilla takaisin, näin teimme, vaikka vähän alkumatkasta satelikin. Säästimme tällä ratkaisulla 20e ja näimme paljon enemmän kun auton kyydistä.
Nyt sitten taas kuvat kertovat matkastamme ja ihmeellisyyksistä mitä näimme!
Ensin saavuimme Dozzaan!
Matkalla Dozzasta Imolaan näimme mitä hienompia taloja!
Erään maalaistalon pihasta löytyi muutama Aku Ankka. Ne alkoi heti riehumaan kun kuvattiin niitä.
Läheltä Imolaa löysimme hanan, painoin nappia ja sieltä tuli vettä!
Ja Imolan keskustassa tajusimme että pyöräilijät ja kävelijät tarvitsevat omat valot, miksei suomessa ole? Tällä periaatteessa Suomessa pyöräilijät eivät saisi ylittää teitä kun kävelijöiden valo on vihreä.
Perillä Imolassa, kävimme syömässä Old Wild West nimisessä burger paikassa, ruoka oli kyllä hyvää!
Sitten lähdimme vaan kävelemään johonkin suuntaan, tiesimme missä juna-asema on ja sieltä saisimme taksin joten suuntasimme kuitenkin suurinpiirtein sinne päin. Kävimme tutustumassa ja asioimassa Italialaisessa apteekissa kylmägeeliä etsimässä, emme saaneet kylmägeeliä mutta jotain kipualievittävää rasvaa kyllä, ehkä se toimii.
Nyt sitten loppu ilta menee varmaan hengaillen ja syöden kaappien antimia, huomenna vielä vapaa, jos sitä silloinkin kävisi jossain lähialueella hengailemassa.
Nyt sitten taas kuvat kertovat matkastamme ja ihmeellisyyksistä mitä näimme!
Perillä Imolassa, kävimme syömässä Old Wild West nimisessä burger paikassa, ruoka oli kyllä hyvää!
Sitten lähdimme vaan kävelemään johonkin suuntaan, tiesimme missä juna-asema on ja sieltä saisimme taksin joten suuntasimme kuitenkin suurinpiirtein sinne päin. Kävimme tutustumassa ja asioimassa Italialaisessa apteekissa kylmägeeliä etsimässä, emme saaneet kylmägeeliä mutta jotain kipualievittävää rasvaa kyllä, ehkä se toimii.
Nyt sitten loppu ilta menee varmaan hengaillen ja syöden kaappien antimia, huomenna vielä vapaa, jos sitä silloinkin kävisi jossain lähialueella hengailemassa.
torstai 19. huhtikuuta 2012
8pv töitä putkeen.
Nyt on sitten viimmeinen päivä 8 päivän työputkesta, jalat huutaa hallelujaa varmasti illalla. Tämä viikko on ollut jotenkin todella tunteiden valtaama. Olen tuntenut iloa, surua, ikävää, onnistumista, riemua, vihaa ja kaikkea noiden väliltä.
Alkuviikosta maanantaina oli todella hyvä päivä, tunsin itseni tarpeelliseksi kun ravintolaan tuli kaksi asiakasta jotka eivät puhuneet Italiaa ja olin ainoa tarjoilia joka puhuu englantia sillä hetkellä. Sain tarjoilla heille koko illan ja tunsin tehneeni jotain tärkeää, tein sitä mitä minun pitäisi tehdä koko ajan, en ole täällä tiskarina tai siivoojana, vaikka tottakai niitäkin tulee tehdä töiden ohessa, mutta ei se ole se pääasia.
Tiistaina saimme hyvästellä kaksi amerikkalaista poikaa Thomasin ja Kevinin jotka lähtivät takaisin kotimantereelle. Ikävä tulee, olisi ollut mukava työskennellä heidän kanssaa kauemmin ja olisi ollut minunkin kiva olla heidän kanssaan keittiöllä.
Kuvassa vasemmalta Thomas, Kevin ja Tommi!
Eilinen oli sitten maanantain vastakohta, aamu alkoi laseja tiputtamalla lattialle. Kaikilla oli kiire ja astioita tippui muillakin kuin minulla. Olin pallo jota työkaverit heittelivät, toisilleen ja välillä seinään. Ensimäistä kertaa eilen mietin MIKSI olen täällä, yhdessä vaiheessa päivää teki mieli heittää hanskat tiskiin ja lähteä takaisin Suomeen. Sain eilen huutoja asioista joihin minä en ole vaikuttanut, kuten siisteydestä, ja nämä huudot tulivat todella korkealta tasolta joten sen ei tuntunut kovin mukavalta.
Tänään kuitenkin päätin että jätän eilisen taakseni, jatkan eteenpäin ja töihin kävellessäni katsoin maisemaa, täällä on niin kaunista, työpaikka on oikeasti mukava, eilen oli vain todella kiire päivä ja koska oli 7 työpäivä putkeen onko ihme että on hermot kireällä ja väsyttää? Tänään päätin että en luovuta, kolme viikkoa on mennyt niin nopeasti ettei voi uskoa, joten uskon että ne 10 viikkoa jotka on vielä jäljellä menevät vielä nopeammin!
Alkuviikosta maanantaina oli todella hyvä päivä, tunsin itseni tarpeelliseksi kun ravintolaan tuli kaksi asiakasta jotka eivät puhuneet Italiaa ja olin ainoa tarjoilia joka puhuu englantia sillä hetkellä. Sain tarjoilla heille koko illan ja tunsin tehneeni jotain tärkeää, tein sitä mitä minun pitäisi tehdä koko ajan, en ole täällä tiskarina tai siivoojana, vaikka tottakai niitäkin tulee tehdä töiden ohessa, mutta ei se ole se pääasia.
Tiistaina saimme hyvästellä kaksi amerikkalaista poikaa Thomasin ja Kevinin jotka lähtivät takaisin kotimantereelle. Ikävä tulee, olisi ollut mukava työskennellä heidän kanssaa kauemmin ja olisi ollut minunkin kiva olla heidän kanssaan keittiöllä.
Eilinen oli sitten maanantain vastakohta, aamu alkoi laseja tiputtamalla lattialle. Kaikilla oli kiire ja astioita tippui muillakin kuin minulla. Olin pallo jota työkaverit heittelivät, toisilleen ja välillä seinään. Ensimäistä kertaa eilen mietin MIKSI olen täällä, yhdessä vaiheessa päivää teki mieli heittää hanskat tiskiin ja lähteä takaisin Suomeen. Sain eilen huutoja asioista joihin minä en ole vaikuttanut, kuten siisteydestä, ja nämä huudot tulivat todella korkealta tasolta joten sen ei tuntunut kovin mukavalta.
Tänään kuitenkin päätin että jätän eilisen taakseni, jatkan eteenpäin ja töihin kävellessäni katsoin maisemaa, täällä on niin kaunista, työpaikka on oikeasti mukava, eilen oli vain todella kiire päivä ja koska oli 7 työpäivä putkeen onko ihme että on hermot kireällä ja väsyttää? Tänään päätin että en luovuta, kolme viikkoa on mennyt niin nopeasti ettei voi uskoa, joten uskon että ne 10 viikkoa jotka on vielä jäljellä menevät vielä nopeammin!
maanantai 16. huhtikuuta 2012
Maanantai
Voi että kun tuo aika menee nopeasti, viimme viikko vaan suhahti ohi, en tiedä mitä tapahtui. Vapaa päivätkin kun ovat keskellä viikkoa niin ei jotenkin tajua edes mikä viikonpäivä on menossa. Työtunteja on 2vk aikana tullut tehtyä yhteensä 98 eli keskimäärin semmoista 9-10h työpäivää saa tarjoilijana tehdä, olisi saanut tehdä eilenkin 12h päivän, mutta jostain syystä pyysin että haluan pitää tauon iltapäivällä ja sain jopa 1,5h aikaa tauolle (normaalin 3h sijaan). Jalat kiittää ja kuittaa, kuva todisteeksi.
No, viimme viikon tapahtumia. Bolognan reissun jälkeen ollaan tehty paljon töitä. aamu-iltavuoro rykelmä ei tunnu kovin mukavalta kun iltavuorosta pääsee normaalisti 23-24 pois ja aamuvuoroon pitää tulla jo klo 7.30. Väsymys iski, onneksi sain eilen tulla klo 11 töihin ettei tarvinnut herätä 4 aamuna peräkkäin aikaisin iltavuoron jälkeen.
Viikonloppuna täällä järjestettiin kahdet häät ja yhdet ristiäiset. Lauantaina oli häät ja ristiäiset, silloin olin aamuvuorossa aamupalalla ja aika meni nopeasti, sain aamupalan jälkeen 5h tauon ja tulin takaisin töihin klo 18. klo 19 minulle tuotiin tiskiin noin 500 lasia, aloin reippaasti tiskaamaan niitä ja kun tajusin ettei minua muualla tarvita niin otin jakun pois, hain mp3 soittimen, kuulokkeet korville ja omat tiskibileet pystyyn! rattoisasti tiskasin 4h putkeen, koska jokainen lasi on myös kuivattava ja kiillotettava käsin pesun jälkeen. Johtajan vaimokin kävi nauramassa minulle koska tanssahtelin musiikin tahtiin työtä tehdessä, mutta hän sanoi että se ei haittaa kunhan työt tulee tehtyä.
Eilisten häiden jälkeen Massimo auttoi lasien pesussa ja homma oli ohi tunnissa. Sitten sain kuulla että Massimo oli heittänyt hanskat tiskiin ja lopettanut työt eilen, mikä oli ihan mielenkiintoista. töissä siis oli todella kireä tunnelta, koska massimo oli se joka teki työvuorolistat ja hoiti kaikki tarjoilijoiden asiat ja nyt ei ole ketään. Giovanni ilmesesti ottaa homman hoitaakseen, onneksi ja ehkä tänään saadaan jopa työvuorolista seinälle. Perjantai ja lauantai minulla on aikankin vapaa, koska pyysin niin että saadaan Tommin kanssa olla vapaalla yhdessä ei täältä yksin viitsi minnekkään kauas lähteä koska taksi Imolaan (jossa lähin juna- ja bussiasema) maksaa 20e.
Mutta nyt on varmaan jaariteltu tarpeeksi. Laitan vielä muutaman kuvat baaristamme ja muista hienouksista.
perjantai 13. huhtikuuta 2012
Ruoka on tärkein
Koska ruoka on pääasia miksi olemme täällä, on aika laittaa lukijoille vesikielelle ja näyttää minkälaisia herkkuja tarjoillaan.
Tämmöisiä rakennelmia tehdään tapahtumiin
Tämä pieni suupala vie sielun mennessää
Lintu ja linnun teline on kokonaan suklaata, peilin päälle rakennettu
Kalalautanen, kaikkea pientä kivaa merenelävistä
Tämä oli jokin täytetty kukka
keskiviikko 11. huhtikuuta 2012
Alkuviikon tapahtumia
Uusi viikko on alkanut. Maanantaina oli töissä ihan normaalia menoa, päivä meni nopeasti ohi ja koska eilen oli vapaa päivä ei maanantaina oikeastaan muuta ajatellut.
Eilen sitten vapaa päivän kunniaksi lähdimme Tommin kanssa seikkailemaan Bolognaan. Taksilla Imolaan ja Imolasta sitten junalla Bolognaan. Juna matkustaminen on todella erillaista, ei konduktöörejä! lippu pitää ostaa ja leimata asemalla ennen junaan nousua, tietenkään aseman lipunmyyjä ei puhunut englantia joten meidän piti keksiä ite miten lippu leimataan. Ei se onneksi ollut niin vaikeaa!
Bolognassa päivä meni mukavasti nähtävyyksiä ja taloja ihaillen. Kävelimme pääkatuja ja kävimme muutamissa kaupoissa shoppailemassa. Muutamia tuliaisia tuli ostettua jo ;)
Bolognan jälkeen palasimme Imolaan, jossa menimme leonardokseen shoppailemaan ja hakemaan ruokaa kaappeihin. Ostimme myös staffhouselle uuden vessa harjan koska vanha oli niiiiiiiiin kuvottavassa kunnossa. Takaisin talolle tulimme taksilla, jota odotimme melkein tunnin verran. Italialainen tyttö soitti taksifirmalle kaksi kertaa (kielimuurin takia) puolestamme ja koska taksia ei 40min odotuksen jälkeen siltikään näkynyt minä soitin sinne ja yritin selittää missä olemme ja meni 10min kun taksi tuli, vihdoin.
Sitten vähän kuvia matkan varrelta!
Älä ylitä raiteita, käytä Subia!
Rakennus ja patsas jolla on epämuodostunut takamus!
Ihan oikeasti minä olen täällä!
Katukuvaa
Löydettiin Bolognasta Apple-store, käytiin testailemassa ipadeja ja iphoneja ja muita apple tuotteita
Oli pakko mennä sisään ja shoppailla
Raunioita keskellä kaupunkia, todella mahtavan näköinen!
Eilen sitten vapaa päivän kunniaksi lähdimme Tommin kanssa seikkailemaan Bolognaan. Taksilla Imolaan ja Imolasta sitten junalla Bolognaan. Juna matkustaminen on todella erillaista, ei konduktöörejä! lippu pitää ostaa ja leimata asemalla ennen junaan nousua, tietenkään aseman lipunmyyjä ei puhunut englantia joten meidän piti keksiä ite miten lippu leimataan. Ei se onneksi ollut niin vaikeaa!
Bolognassa päivä meni mukavasti nähtävyyksiä ja taloja ihaillen. Kävelimme pääkatuja ja kävimme muutamissa kaupoissa shoppailemassa. Muutamia tuliaisia tuli ostettua jo ;)
Bolognan jälkeen palasimme Imolaan, jossa menimme leonardokseen shoppailemaan ja hakemaan ruokaa kaappeihin. Ostimme myös staffhouselle uuden vessa harjan koska vanha oli niiiiiiiiin kuvottavassa kunnossa. Takaisin talolle tulimme taksilla, jota odotimme melkein tunnin verran. Italialainen tyttö soitti taksifirmalle kaksi kertaa (kielimuurin takia) puolestamme ja koska taksia ei 40min odotuksen jälkeen siltikään näkynyt minä soitin sinne ja yritin selittää missä olemme ja meni 10min kun taksi tuli, vihdoin.
Sitten vähän kuvia matkan varrelta!
lauantai 7. huhtikuuta 2012
Jotain muuta kuin työtä
Jos puhuttais välillä jostain muusta kuin töistä? puhutaanko vaikka maisemista jotka ovat henkeä salpaavan kauniit tai pienestä kylästä johon kävelin tänään.
Vapaapäivät ovat kivoja jos on joku jonka kanssa lähteä jonnekkin kauemmas. No tänään vietin vapaapäivääni yksin. päätin että reippailen ja kävelen Dozzan keskustaan, sinne oli noin 2,5 km matka. Mennessä enimmäkseen alamäkeä ja tullessa niin ihanaa nousua, pohkeet ja reisilihakset kiittää!
Dozza oli todella kaunis, se on oikeastaan vain kaksi todella kapeaa katua, mutta talot ovat vanhoja ja talojen seiniä koristi kauniit maalaukset, vanhimpia tauluja oli 1950-luvulta ja uusimmat 2000-luvulta. Kuvat olivat erikoisia, lapsellisia, härskejä, kauniita, omalaatuisia. Jotain semmosta mitä ei suomesta löydy. kylässä ei oikeastaan ollut muuta kuin muutama ravintola, yksi pieni kauppa, pankki ja konditoria.
Kylästä kotiin päin tullessani aurinko paistoi niin lämpimästi että otin pitkähihaisen paidan pois vaikka tuuli hieman viileästi. vastaan tuli vanha mies, joka hämmentyi vaatetuksestani koska tuuli oli todella kovaa. Hän alkoi puhumaan paljon italiaa ja vaikka sanoin etten puhu italiaa hän jatkoi. Kuuntelin kiltisti ja hymyilin ja hetken päästä hän lopetti ja hyvästeli. Ilmeiseti hän ihmetteli miten tarkenen pelkkä toppi päällä tuulessa ja tuiskussa. Halusin vain rusketusta myös käsivarsiini.
Jos jollekkin on jäänyt epäselväksi, työpaikkamme on vuoren huipulla, seuraavaksi kuvia että ymmärrätte missä työskentelemme ja kuinka pitkä matka töihinkin on kiivetä.
Tämä on hotellin takaa, töihin mennessä tie kiertää hotellin etupihalle, matkaa noin 200m.
Tässä yksi kuva Dozzan keskustan seinämaalauksista.
Kartta Dozzan keskustasta.
Tämän puutarhan ylläpitämiseen tarvitaan muutama puutarhuri.
Näin mahtavat maisemat ovat, kuva ei kerro kaikkea!
Vapaapäivät ovat kivoja jos on joku jonka kanssa lähteä jonnekkin kauemmas. No tänään vietin vapaapäivääni yksin. päätin että reippailen ja kävelen Dozzan keskustaan, sinne oli noin 2,5 km matka. Mennessä enimmäkseen alamäkeä ja tullessa niin ihanaa nousua, pohkeet ja reisilihakset kiittää!
Dozza oli todella kaunis, se on oikeastaan vain kaksi todella kapeaa katua, mutta talot ovat vanhoja ja talojen seiniä koristi kauniit maalaukset, vanhimpia tauluja oli 1950-luvulta ja uusimmat 2000-luvulta. Kuvat olivat erikoisia, lapsellisia, härskejä, kauniita, omalaatuisia. Jotain semmosta mitä ei suomesta löydy. kylässä ei oikeastaan ollut muuta kuin muutama ravintola, yksi pieni kauppa, pankki ja konditoria.
Kylästä kotiin päin tullessani aurinko paistoi niin lämpimästi että otin pitkähihaisen paidan pois vaikka tuuli hieman viileästi. vastaan tuli vanha mies, joka hämmentyi vaatetuksestani koska tuuli oli todella kovaa. Hän alkoi puhumaan paljon italiaa ja vaikka sanoin etten puhu italiaa hän jatkoi. Kuuntelin kiltisti ja hymyilin ja hetken päästä hän lopetti ja hyvästeli. Ilmeiseti hän ihmetteli miten tarkenen pelkkä toppi päällä tuulessa ja tuiskussa. Halusin vain rusketusta myös käsivarsiini.
Jos jollekkin on jäänyt epäselväksi, työpaikkamme on vuoren huipulla, seuraavaksi kuvia että ymmärrätte missä työskentelemme ja kuinka pitkä matka töihinkin on kiivetä.
perjantai 6. huhtikuuta 2012
Päivä 6 Italiassa
Taas muutama mukava päivä takana.
Keskiviikko iltana oli 70 hengen päivällistilaisuus, jossa pääsin olemaan tarjoilemassa, 6h kävelemisen jälkeen alkoi jalat olla todella kipeät. Tarjoilu oli kivaa, mutta kielimuurin takia haastavaa. On vaikeaa kun ei voi kommunikoida asiakkaiden kanssa.
Eilen torstaina oli ensimmäinen vapaapäivä. Onneksi vapaapäivinäkin saamme käydä töissä syömässä, ei tarvitse miettiä mistä saisi ruokaa. Tommin kanssa kävimme myös kävelemässä ympäristössä ja otimme muutamia kuvia. Sitten pääsimme käymään Leonardos nimisessä kauppakeskuksessa ostoksilla. Saimme nettitikut ja ruokaa staffhouselle (aamupala/iltapala/välipala juttuja). Ilta menikin sitten nettien kanssa häslätessä ja hotellilla ravatessa. Unohdin nimittäin kännykän hotellille päivällisellä ja jouduin kävelemäään hakemaan sen.
Työmatka staffhouselta hotellille on noin 200-250m (pidempää reittiä) matka ei ole siis pitkä, mutta kun se on todella jyrkkää nousua koko matkan ajan. Kyllä ainakin jalkojen lihakset saa reeniä täällä!
Tänään onkin sitten iltavuoro ja täällä on preview summer tapahtuma, ilmeisesti ruokaa ja juomaa ja illalla disko täällä hotellilla. Kiire ilta siis tulossa.
Seuraavaksi hieman kuvia!
Ravintolan sali
Aamaissali, keskellä on vanhakaivo jota on käytetty kun paikka on toiminut vielä luostarina.
Kävelyllä käytiin, mäkistä maastoa on!
Kauppakeskus Leonarnos, sisällä paljon pieniä liikkeitä ja yksi iso ruokakauppa!
Keskiviikko iltana oli 70 hengen päivällistilaisuus, jossa pääsin olemaan tarjoilemassa, 6h kävelemisen jälkeen alkoi jalat olla todella kipeät. Tarjoilu oli kivaa, mutta kielimuurin takia haastavaa. On vaikeaa kun ei voi kommunikoida asiakkaiden kanssa.
Eilen torstaina oli ensimmäinen vapaapäivä. Onneksi vapaapäivinäkin saamme käydä töissä syömässä, ei tarvitse miettiä mistä saisi ruokaa. Tommin kanssa kävimme myös kävelemässä ympäristössä ja otimme muutamia kuvia. Sitten pääsimme käymään Leonardos nimisessä kauppakeskuksessa ostoksilla. Saimme nettitikut ja ruokaa staffhouselle (aamupala/iltapala/välipala juttuja). Ilta menikin sitten nettien kanssa häslätessä ja hotellilla ravatessa. Unohdin nimittäin kännykän hotellille päivällisellä ja jouduin kävelemäään hakemaan sen.
Työmatka staffhouselta hotellille on noin 200-250m (pidempää reittiä) matka ei ole siis pitkä, mutta kun se on todella jyrkkää nousua koko matkan ajan. Kyllä ainakin jalkojen lihakset saa reeniä täällä!
Tänään onkin sitten iltavuoro ja täällä on preview summer tapahtuma, ilmeisesti ruokaa ja juomaa ja illalla disko täällä hotellilla. Kiire ilta siis tulossa.
Seuraavaksi hieman kuvia!
tiistai 3. huhtikuuta 2012
klo on 6.16 ja olen jo töissä. yksin. kukaan muu ei ole vielä täällä (jos ei respaa huomioida). Silvian piti tulla myös klo 6.00 töihin, mutta kuulin että se tuleekin vasta 6.30 joten tässä sitten odotellaan. Täällä ei todella huomioida työaikoja, olin eilen klo 22.45 asti töissä ja oon nukkunut noin 5,5h koska Tommi pääsi mun jälkeen ja meillä on vaan yksi avain staffhouseen joten jouduin odottamaan sen töistä ennen kun aloin kunnolla nukkumaan.
Tämä ympäristö on kuin villieläin puisto. Staffhousen lähellä asusta pöllö tai kaksi. Tommi oli nähnyt mäyrän ja mä pelästyin isoa kissaa vimme yönä kun kävelin yöllä kotiin. Taskulamppu olisi kätevä koska täällä ei ole katuvaloja. vaikka matka on vaan 200m on se todella pelottava kun kaikenmaailman otuksia hyppii eteen puskista... Tämmöinen aamuvuodatus tänään. Hauskaa työpäivää kaikelle kansalle! :D
Tämä ympäristö on kuin villieläin puisto. Staffhousen lähellä asusta pöllö tai kaksi. Tommi oli nähnyt mäyrän ja mä pelästyin isoa kissaa vimme yönä kun kävelin yöllä kotiin. Taskulamppu olisi kätevä koska täällä ei ole katuvaloja. vaikka matka on vaan 200m on se todella pelottava kun kaikenmaailman otuksia hyppii eteen puskista... Tämmöinen aamuvuodatus tänään. Hauskaa työpäivää kaikelle kansalle! :D
Ensimmäiset päivä..
Eilen oli ensimmäinen päivä tarjoilemassa Ravintola Monte del Reessä, aamupäivän seurasin Silviaa joka onneksi puhuu hyvää englantia ja opettelin siivoamaan ja tiskaamaan ja kiillottamaan laseja. Sitten tarjoiltiin lounasta muutamalle asiakkaalle ja siivottiin taas. Sitten Silvia ilmoitti klo 15 että pääsen töistä ja että minun pitää tulla takaisin töihin klo 18. Olin siis aamulla töissä 4h. Tulin klo 18 takaisin töihin, jouduin tekemään töitä Massimon ja Giovannin kanssa joista kumpikaan EI puhunut englantia. Ilta oli todella vaikea kielimuurin takia, seisoskelin vain tiellä ja miehet katsoi minua säälivästi kun eivät keksineet mitään tekemistä. Aina kun tuli astioita tai laseja tiskasin ne (koneella) ja kiillotin. Ensimmäisen työpäivän tunnit 9h!
Tänään aamulla klo 7.30 töihin, ei olisi millään jaksanut nousta, illalla pääsi vasta 24 aikaan nukkumaan ja staffhousella on niiiiin kylmä, olen nukkunut kaksi yötä hupparilla ja collareilla koska ilman niitä ei tarkene! Tänä aamuna huomasimme että viereiden huoneen parvekkeen ovi oli auki, johtuisikohan vaikka siitä kylmyys? toivotaan että pian lämpiää.. no aamu meni aika nopeasti, tein kaikkea mitä osasin koska Silvialla ei ollut aikaa näyttää mitään uutta, sain myös työskennellä aamupala-salissa yksin, koska silvian piti olla baarissa kahvittamassa 25 bisnesmiestä. Asiakkaat onneksi puhuvat jonkin verran englantia, että osasin tuoda heille oikean kahvin kun he sitä pyysivät.
Työpäivän aikana on paljon siivottavaa ja tiskattavaa ja järjesteltävää. Työtahti on käsittämätön, täällä ei ole taukoja, ruokaa saa klo 12 ja 18.30 ja koko ajan tehdään ja mennään ja tehdään! Työskentely Silvian kanssa on mukavaa, mutta haastavaa, koska en puhu Italiaa ja se olisi tarjoilussa todella tärkeää. Onneksi osaan kysyä "parla ingles" eli puhutteko englantia? siitä on ollut tänään hyötyä.
Tämän päivän työtunnit tähän mennessä 5,5h ja illalla vielä 18-23 eli yhteensä noin 10-11h päivä!
Tässä on huone, ihanat sekaväriset seinät, 3 sänkyä, kuva otettu minun sängyltä, Tommi nukkuu toisella puolella huonetta, huoneessa 1 ikkuna jossa lasiovet ja puuovet (yöllä on pimeää ku sulkee puuovetkin), kuvassa vasemmalla ovi ja yksi hylly. Täällä asutaan 3kk.
Staffhousen sähkötyöt on tehty ainaki asiallisesti, kuva ulkona olevasta lampusta. Myös meidän huoneen lamppu on näin kiinnitetty.
Työpaikan etupiha. ikkunoista joista minä näen ulos päivän aikana on kaksi alinta vasemmalla. siellä on tarjoilijoiden tiskauspiste! :D
Tänään aamulla klo 7.30 töihin, ei olisi millään jaksanut nousta, illalla pääsi vasta 24 aikaan nukkumaan ja staffhousella on niiiiin kylmä, olen nukkunut kaksi yötä hupparilla ja collareilla koska ilman niitä ei tarkene! Tänä aamuna huomasimme että viereiden huoneen parvekkeen ovi oli auki, johtuisikohan vaikka siitä kylmyys? toivotaan että pian lämpiää.. no aamu meni aika nopeasti, tein kaikkea mitä osasin koska Silvialla ei ollut aikaa näyttää mitään uutta, sain myös työskennellä aamupala-salissa yksin, koska silvian piti olla baarissa kahvittamassa 25 bisnesmiestä. Asiakkaat onneksi puhuvat jonkin verran englantia, että osasin tuoda heille oikean kahvin kun he sitä pyysivät.
Työpäivän aikana on paljon siivottavaa ja tiskattavaa ja järjesteltävää. Työtahti on käsittämätön, täällä ei ole taukoja, ruokaa saa klo 12 ja 18.30 ja koko ajan tehdään ja mennään ja tehdään! Työskentely Silvian kanssa on mukavaa, mutta haastavaa, koska en puhu Italiaa ja se olisi tarjoilussa todella tärkeää. Onneksi osaan kysyä "parla ingles" eli puhutteko englantia? siitä on ollut tänään hyötyä.
Tämän päivän työtunnit tähän mennessä 5,5h ja illalla vielä 18-23 eli yhteensä noin 10-11h päivä!
sunnuntai 1. huhtikuuta 2012
WAU-efekti
Nyt ollaan täällä, ulkona on pilvistä, tulee ja 10 astetta lämmintä, mutta se ei haittaa. Täällä on KESÄ! kaikkialla on vihreää ja aukeaa ja peltoja ja puita ja kukkia ja ja ja.. mahtavaa.
Lentomatkat menivät hyvin, Bolognan lentokentällä oli vastassa Italialainen mies kyltin kanssa, seurasimme häntä, pääsimme volvoon jossa oli punaiset nahkaistuimet ja toinenkin mies. Hämmentävää. Istuimme kyytiin ja katselimme maisemia, kumpikaan miehistä ei puhunut englantia, tietenkään!
WAU-efekti tuli maisemista. kaikkialla oli niin kaunista, maisemia olisi jaksanut tuijottaa tunteja. suomessa oli lunta kun lähdimme ja täällä.. jotain aivan muuta!
Tutustuimme työympäristöön ja saimme ruokaa kun tulimme hotelille. Sitten pääsimme jo "staff-houseen", jossa meidän oli määärä asua seuraavat 3kk. Staff-house ei ollut ihan sitä mitä odotimme. Vessan kaapin ovi jäi käteen ja huoneemme laatikot haisivat kalmalta. Nyt oppi arvostamaan suomalaista siisteyttä!
Oleskelimme muutamia tunteja huoneessamme nauraen. Sitten kävimme tutustumassa hotellin ympäristöön. Seuraavaksi muutama kuva siitä missä nyt olemme!
Tässä vähän vuoristoa ja joku mustanpuhuva tyttö.
Hotellin takapihalla on uima-allas, se ei kuulemma ole käytössä vielä kun on niin "kylmä", olisin valmis jo hyppäämään tuonne! aivan kirkasta ja puhdasta vettä.
Ja tässä hotellin takapihan uima-altaalta, hieman on korkeuseroja.
Lisää kuvia mm. asuintalosta ja huoneestamme tulee seuraavassa jaksossa, eikun tekstissä!
Lentomatkat menivät hyvin, Bolognan lentokentällä oli vastassa Italialainen mies kyltin kanssa, seurasimme häntä, pääsimme volvoon jossa oli punaiset nahkaistuimet ja toinenkin mies. Hämmentävää. Istuimme kyytiin ja katselimme maisemia, kumpikaan miehistä ei puhunut englantia, tietenkään!
WAU-efekti tuli maisemista. kaikkialla oli niin kaunista, maisemia olisi jaksanut tuijottaa tunteja. suomessa oli lunta kun lähdimme ja täällä.. jotain aivan muuta!
Tutustuimme työympäristöön ja saimme ruokaa kun tulimme hotelille. Sitten pääsimme jo "staff-houseen", jossa meidän oli määärä asua seuraavat 3kk. Staff-house ei ollut ihan sitä mitä odotimme. Vessan kaapin ovi jäi käteen ja huoneemme laatikot haisivat kalmalta. Nyt oppi arvostamaan suomalaista siisteyttä!
Oleskelimme muutamia tunteja huoneessamme nauraen. Sitten kävimme tutustumassa hotellin ympäristöön. Seuraavaksi muutama kuva siitä missä nyt olemme!
Lisää kuvia mm. asuintalosta ja huoneestamme tulee seuraavassa jaksossa, eikun tekstissä!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)