Basic Training in Italy: Crazy day!

Kertoisinko ensin tästä päivästä, vietimme aivan hullun päivän Modenassa ja reissu päättyi tietenkin pieneen paniikkiin ja juoksemiseen tai no Tommi juoksi.

Aloitimme päivän hieman myöhään nukkumalla, aamutoimet kiireellä tekemällä ja puolijuoksua menemällä hotellille kysymään saisimmeko aamiastyttö Danielalta kyydin Imolan juna-asemalle. Tottakai saamme oli vastaus, hän oli sinne päin menossakin heti töiden jälkeen. Juna-asemalla ostimme liput Modenaan, se meni hyvin niinkuin aina. Sitten totesimme ettei kummallakaan ole mitään käsitystä mihin junaan pitää mennä, missä modena on? Lähellä Bolognaa? Riminiä? Parmaa? Hmm.. Onneksi on departunes taulu missä lukee myös junien pysähdyspaikat, ongelma oli että taulut olivat vanhoja ja vasta kolmannessa taulussa oli semmoinen juna joka lukee myös aseman televisioaikatauluissa. Mahtavaa, tiesimme mihin junaan mennä!

Modenassa kävelimme ensin asematunnelin väärään päähän, jotenkin se tuntui järkevämmältä ratkaisulta. Sitten kävelimme taas toiseen päähän ja kohti keskustaa. Keskustassa pyörittyämme huomasimme ettei kummallakaan ole mitään käsitystä missä olemme. Harhailimme keskustassa 3h kävellen ympyrää, oli siesta joten kaikki kaupat oli kiinni, ruokapaikkoja oli harvassa ja olimme oikeasti eksyksissä. Löysimme pienen ravintolan jossa kävimme syömässä, ravintolassa oli ”talking menu” eli myyjä kertoi mitä he voivat tarjota, ravintola oli niin tuore ettei menuja vielä ollut olemassa. Saimme hampurilaiset, nam! Sitten jatkoimme ympyrän kävelemistä. Ympyrän kävelemisestä oli hyötyäkin kävimme Ferrari-kaupassa hieman katselemassa autoja! Sitten jatkoimme kävelemistä ja löysimme kartan ja kaksi miestä sen vierellä opasti meidät juna-aseman suuntaan. Pikku hiljaa oikeaan suuntaan kävellessä talotkin alkoivat näyttää tutulta ja löysimmekin perille juna-asemalle! Mahtava tunne kun tietää missä on.

Palasimme junalla Imolaan, menimme leonardosiin (kauppakeskus) shoppailemaan vielä ja ostamaan ruokaa talolle. Hullua shoppailua kaupasta kauppaan nopealla aikataululla ja sitten vielä kauppaan ja sitten soitettiin taksi hakemaan. Kun taksi tuli, pakkasimme laukut auton kyytiin ja sitten Tommi kysyi missä hänen olkalaukku on? Hmm.. pitäisikö minun tietää? Laukku kadoksissa, se tästä vielä puuttui. Mietimme hetken ja Tommi lähti juoksemaan kenkäkauppaan missä laukusta viimmeiset muistikuvat olivat, minä jäin taksin kanssa odottamaan, mahtava tunne kun taksin mittari raksuttaa ja italialainen kuski istuu hermostuneena. Onneksi laukku löytyi ja pääsimme onnellisesti takaisin talolle. Mutta oikeasti HULLU päivä.

Sitten jotain töistä, ensimmäinen viikko keittiöllä meni tosi hyvin, enimmäkseen värkkäilin alkupalaleipiä ja puhdistin ravunpyrstöjä. Pääsin myös tekemään pääruokalisukkeita ja jotain pikkuhommaa. Päivät ovat rankkoja 10h päivässä jalkojen päällä töissä ilman taukoja ja viikonloppuna oli todella kiireistä. Yksi sairaslomalla olevista pääkokeistakin oli töissä kipsikäden kanssa koska tarvittiin! Siinä on todellinen kokki, todella tehokas vaikka vain yksi käsi käytössä. Pastaa en päässyt tekemään kun yhtenä päivänä, mutta ehköhän sitä ehdi tässä viikkojen aika värkkäillä vielä! Keittiössä on se hyvä puoli että ruokia saa napsia matkan varrella ja työtä on koko ajan, aika menee todella nopeasti.

Niin ja tietenkin se fakta että 40km päässä olinpaikastamme oli 5,9 richterin maanjäristys oli jännää, herättiin aamulle klo 4 siihen että kolmekerroksinen kivitalomme heilui ja tärisi. Oikeasti pelotti. Onneksi se oli pian ohi. Töissä kukaan ei ollut moksiskaan järistyksestä kaikki eivät edes olleet heränneet siihen vaikka asuivat huomattavasti lähempänä järistyskeskusta kuin me! Tuli ihan muumien maanjäristys-tulva jakso mieleen, odotamme sitä tulvaa täällä vielä.

Sitten vähän kuvia!